Puoli vuosisataa vaikuttajana – ja se tuntuu hyvältä alulta

Monta syytä vaikuttaa

Tulin valituksi edelleen Espoon kaupunginvaltuustoon vuosiksi 2025-29, mistä kiitos kaikille asiaan vaikuttaneille. Koulutukseltani olen arkkitehti, ja olen opiskellut myös oikeustiedettä ja valtiotieteitä.

Olen toimiessani luottamushenkilönä pyrkinyt vaikuttamaan erityisesti terveellisten ja viihtyisten asuinympäristöjen aikaansaamiseen ja kaupungin talouden järkevämpään hoitamiseen. Viimeisin isompi projekti on ollut omakotiasukkaiden herättely vastustamaan uuteen yleiskaavaan esitettyä yli 50 pientaloalueen tai -ryhmän tiivistämistä mahdollistamalla kerrostalojen rakentaminen niille. Kun kaupunki ei tiedottanut kunnolla kaavan nähtävillä olosta, jaoin siitä noin 5000 kirjettä alueille, joita virkamiehet olivat esittäneet tiivistettäviksi. Asukkaat jättivät tästä kysymyksestä 580 mielipidettä, joista seitsemän tuki tiivistämistä ja 573 vastusti sitä.

Espoon kaavoituksessa on valitettavasti painotettu määrää laadun kustannuksella, koska metrolle tarvitaan käyttäjiä. Liian tiiviistä rakentamisesta seuraa, että kerrostalopihoista tulee varjoisia, asuntoja sijoitetaan melualueille ja lähiviheralueita otetaan rakentamisen piiriin (samalla katoavat koulujen ja päiväkotien tarvitsemat lähimetsät). Kaavoituksessa käydään näistä jatkuvaa taistelua virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä.

Tutkimuksen mukaan yli puolet espoolaisista haluaisi asua pientaloissa. Kaupungin julistaessa haettaviksi pientalotontteja halukkaiden määrä on valtava tarjontaan verrattuna, vaikka tontit myydään ja vuokrataan markkinahintaan. Metron vuoksi asemakaavoitus painottui pitkään kerrostaloalueisiin, mutta nyt on aika kuroa pientalokaavoituksen takamatka umpeen. Tällä on merkitystä myös kaupungin taloudelle: kaupungin verotulot ovat pudonneet aikaisemmalta kehitystasolta, kun metron varrelle on kaavoitettu pelkästään kerrostaloja. Sijoitusvuokra-asuntojen tuotanto on johtanut myös uusien alueiden yksipuolisuuteen; muutamilla vain kymmenesosa asukkaista asuu omistamassaan asunnossa.

Espoon talouden suurin rasite on ollut metron rakentaminen. Sen kustannukset joudutaan keräämään käyttäjiltä ja veronmaksajilta. Toive kustannusten kattamisesta maankäytön sopimuksista saatavilla tuloilla ei toteudu.

Muita isoja tappiollisia talouspäätöksiä ovat mm. Mestarintunneli Leppävaarassa, Kehä I:n kattaminen Keilaniemessä ja Raide-Jokeri. Kehä I:n kattamista Tapiolan ja Otaniemen välillä suunnitellaan yhä, vaikka sen kanssa ristiriitaisen Maarinsolmun eritasoliittymän rakentamista pidetään tärkeänä ja todennäköisenä. Vireillä on Espoolaisten Talon hanke Espoon keskukseen. Siinä rakennettaisiin toimistotilaa (jota on tyhjänä ennätysmäärä) ja valtuustosali, mikä johtaisi todennäköisesti nykyisen hyväkuntoisen ja kovassa käytössä olevan valtuustotalon purkamiseen. Valtio on myös kinumassa Espoolta rahaa uuden, kannattamattoman radan rakentamiseksi Turkuun; lähiliikenteen ulottamisessa Lohjalle voisi olla järkeä, mutta siitähän tässä ei ole kyse.

Jonkun pitää avata suunsa, kun päätöksiä tehdään. Hiljaisia seuraajia on riittävästi.

Pitkä kokemus

Olen toiminut Espoon kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1973. Kahdella viime vaalikaudella olen hoitanut kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajan tehtävää, jossa koulutuksestani on ollut merkittävästi hyötyä. Siirryn nyt kaupungin tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi. Tehtävään kuuluu kaupungin kaikkien toimintojen ja järjestelmien evaluointi. Kansanedustajana olin 1981-93, jona aikana myös neljä vuotta kokoomuksen varapuheenjohtajana. Tämän jälkeen olin ympäristöministeriössä asunto- ja rakennusosaston päällikkönä – sielläkin koulutusta vastaavassa työssä.

Olen Espoossa ehtinyt toimia miltei kaikissa lautakunnissa jäsenenä tai kaupunginhallituksen edustajana, mihin auttaa se, että olen ollut valtuutettuna pitempään kuin kukaan muu Espoossa.

Yhteisten asioiden hoitaminen on minulle talkootyötä, johon osallistuminen kuuluu yhteiskunnan jäsenelle. Pidän ongelmien ratkaisemisesta; harrastan sitä myös osallistumalla vuosittain älypähkinöiden (puzzles) ja sudokun MM-kisoihin.

Asun omakotitalossa, jonka olen pääosin itse suunnitellut. Talo on toimiva ja energiataloudellisesti tehokas; katolla on 22 aurinkopaneelia, poistoilmasta jää lämpö talon sisään ja tuloilma esilämpiää viherhuoneessa. Rakentamisessa on hyödynnetty muualta kierrätettyjä osia. Pihalla ei ole asvalttia, ja pieni nurmikko leikataan aikaisintaan syksyllä; viime vuonna leikkuria ei käynnistetty kertaakaan. Puita on tiheämmässä kuin normaalissa metsässä, kedon kukkia ja istutuksia on. Kun puhun pientaloasumisesta ihmisten ja luonnon kannalta parempana vaihtoehtona, puhun sekä kokemuksesta että tiedon pohjalta.

Vaikutan myös Tekniikan Akateemisten valtuustossa ja sen teknologia- ja innovaatiovaliokunnan puheenjohtajana. Suomalaisella teknologialla on keskeinen merkitys vaurauden luojana; pyrimme vahvistamaan tekniikan asemaa koulutuksessa ja muualla yhteiskunnassa. Nyt vedän kahta hanketta: tulevaisuuskuvan laatimista siitä, miten teknologian kehitys ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen muuttaa sekä kansalaisten että yritysten toimintaympäristöä, sekä tilannekuvan antamista siitä, missä olemme tieteeseen ja teknologiaan liittyvissä asioissa verrattuna siihen, missä voisimme kohtuudella olla. Edellisen hankkeen työversioon pääsee tämän sivun yläosasta, yhteinen tilannekuva (40 arvioinnin kohdetta) tuotettiin marraskuussa 2025.

Eläkeläisenä ehdin harrastamaan muutakin. Ratkon päivittäin erilaisia sudokuja ja vietän aikaa Duolingon ja kymmenkunnan vieraan kielen parissa. Aikuisurheilussa olen kilpaillut SM-tasolla moniotteluissa, ja viime vuonna piipahdin painonnoston puolelle, tuloksena EM-hopeaa ja MM-kultaa; nyt huhtikuussa 2025 myös SM-kultaa.