Puoli vuosisataa vaikuttajana – ja se tuntuu hyvältä alulta

Puoli vuosisataa vaikuttajana – ja se tuntuu hyvältä alulta

Maailmaa ei saa valmiiksi, mutta se ei ole hyvä syy olla yrittämättä. Politiikassa toimijoista pieni osa on kiinnostunut ratkaisujen löytämisestä epäkohtiin – huomattavasti suurempi osa keskittyy niistä puhumiseen, minkä tuloksena samat ongelmat säilyvät vuosikymmenestä toiseen esityslistalla. Tämä sivusto on melko tuore, ja olen vasta keräämässä sille näkemyksiäni yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuista vuosien varrelta. Luvassa on etenkin ennakointia – olemme kaikki matkalla tulevaisuuteen, ja siellä on paljon mielenkiintoista odottamassa.

Monta syytä vaikuttaa

Olen ehdokkaana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuustoon tämän tammikuun vaaleissa. Näitä
vaaleja ei olisi mielestäni edes tullut järjestää – sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan järjestää paremmin
kuntien yhteistoimintana. Tässä on linkki näkemyksiin siitä, mitä on tapahtumassa ja mitä olisi pitänyt
tehdä.

Olen toimiessani luottamushenkilönä halunnut vaikuttaa eniten terveellisten ja viihtyisien asuinympäristöjen aikaansaamiseen ja kaupungin talouden järkevämpään hoitamiseen.

Espoon kaavoituksessa on valitettavasti painotettu määrää laadun kustannuksella. Liian tiiviistä rakentamisesta seuraa, että kerrostalopihoista tulee varjoisia, asuntoja sijoitetaan melualueille ja lähiviheralueita otetaan rakentamisen piiriin (samalla katoavat koulujen ja päiväkotien tarvitsemat lähimetsät). Kaavoituksessa käydään näistä jatkuvaa taistelua virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä.

Suurin osa espoolaisista haluaisi asua pientaloissa. Kaupungin julistaessa haettaviksi pientalotontteja halukkaiden määrä on valtava tarjontaan verrattuna, vaikka tontit myydään ja vuokrataan markkinahintaan. Viime vuonna vahvistuneissa asemakaavoissa asuinkerrosalasta oli kuitenkin 98 prosenttia kerrostaloissa; virkamiehet ovat ohjanneet kaavoitusresurssit näin. Tällä on merkitystä myös kaupungin taloudelle: jos metron varrelle kaavoitetaan pelkästään kerrostaloja eikä keskimääräistä asuntotyyppijakaumaa, kaupunki menettää verotuloja suuruusluokassa 70 miljoonaa euroa vuodessa.

Espoon talouden suurin rasite on ollut metron rakentaminen. Sen kustannukset joudutaan keräämään käyttäjiltä ja veronmaksajilta. Toive kustannusten kattamisesta maankäytön sopimuksista saatavilla tuloilla ei toteudu.

Muita isoja tappiollisia talouspäätöksiä ovat mm. Mestarintunneli Leppävaarassa, Kehä I:n kattaminen Keilaniemessä ja Raide-Jokeri. Kehä I:n kattamista Tapiolan ja Otaniemen välillä vasta suunnitellaan, mutta sen kustannukset vastaavat suuruusluokaltaan viidenkymmenen kahdeksankerroksisen asuintalon kaavoittamisesta saatavia maankäyttömaksuja – alueella, joka on suojeltua rakennettua kulttuuriympäristöä.

Jonkun pitää avata suunsa, kun päätöksiä tehdään. Hiljaisia seuraajia on riittävästi.

Pitkä kokemus

Olen toiminut Espoon kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1973. Kuluneella vaalikaudella olen hoitanut kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajan tehtävää, jossa koulutuksestani on ollut merkittävästi hyötyä. Kansanedustajana olin 1981-93, jona aikana myös neljä vuotta kokoomuksen varapuheenjohtajana. Tämän jälkeen olin ympäristöministeriössä asunto- ja rakennusosaston päällikkönä – sielläkin koulutusta vastaavassa työssä.

Olen Espoossa ehtinyt toimia miltei kaikissa lautakunnissa jäsenenä tai kaupunginhallituksen edustajana, mihin auttaa se, että olen ollut valtuutettuna pitempään kuin kukaan muu Espoossa.

Yhteisten asioiden hoitaminen on minulle talkootyötä, johon osallistuminen kuuluu yhteiskunnan jäsenelle. Pidän ongelmien ratkaisemisesta; harrastan sitä myös vuosittain osallistumalla älypähkinöiden ja sudokun MM-kisoihin.

Asun omakotitalossa, jonka olen pääosin itse suunnitellut. Talo on toimiva ja energiataloudellisesti tehokas; katolla on 22 aurinkopaneelia, poistoilmasta jää lämpö talon sisään ja tuloilma lämpiää viherhuoneessa. Pihalla ei ole asvalttia, ja pieni nurmikko leikataan vasta syksyllä. Puita, kedon kukkia ja istutuksia on. Kun puhun pientaloasumisesta ihmisten ja luonnon kannalta parempana vaihtoehtona, puhun sekä kokemuksesta että tiedon pohjalta.

Vaikutan myös Tekniikan Akateemisissa ja sen teknologiavaliokunnassa. Suomalaisella teknologialla on keskeinen merkitys vaurauden luojana; pyrimme vahvistamaan tekniikan asemaa koulutuksessa ja muualla yhteiskunnassa. Olen tullut valituksi myös HOK-Elannon edustajistoon; osuuskunta on kuluttajien yhteenliittymä palvelujen tuottamiseksi. Perinteisen kaupanpidon ohelle kehittyy koko ajan uusia jäsenpalveluja, joilla voi hallita paremmin omaa kulutustaan.