Digiorpo

 SF-NOVELLI                                                                                              

Digikaksosella tarkoitettiin aluksi yksittäisiä elimiä, joita vastaava toimiva digitaalinen malli laadittiin auttamaan kirurgia suunnittelemaan toimenpiteitä. Niiden toimintaa saatettiin seurata erilaisissa testeissä. Yleispätevien kaksosten rinnalle kehitettiin myös henkilöidenttisiä.

Kaikki lääkärit eivät niin perusta keskustelemisesta potilaan kanssa, ja virtuaaliset potilaat olivat hiljaisia.

Itse kehon kaikkien osien digitalisointi oli yksinkertaista hommaa, kun alkuun päästiin. Biomin vaikutus oli vaikeampi lisätä simulaatioon; aluksi luultiin 100 triljoonan riittävän kuvaamaan yhden henkilön mukanaan kuljettamaa vieraiden organismien määrää, mutta sitten löydettiin viroidit – pienemmät kuin virukset, mukana kaikkialla, eikä aavistustakaan mitä ne tekevät.

Pelkästään erilaisten bakteerikantojen määrä oli satoja, ja jokaisella ihmisellä oli omansa. Suolistossa oli sitä paitsi eri bakteerikantoja eri kohdissa. Ja kaikki muuttui ajan kanssa; aluksi ne pitivät yllä terveyttä, mutta lopulta ajoivat kantajansa kuolemaan. Uittamalla mikrokokoinen näytteenottaja läpi suoliston saatiin riittävästi dataa, josta ei ymmärretty mitään. Tekoäly pystyi kuitenkin kaivamaan siitä esiin erilaisia korrelaatioita terveyden ulkoisiin ilmenemismuotoihin.   

Looginen eteneminen tarkoitti, että fyysisen kaksosen rinnalle monet halusivat virtuaalisen ihmisen (ja vielä useammat kauhistelivat sellaisia). Itsensä kanssa keskustelemista pidetään hyödyllisenä, ja se on luontevampaa, kun itse katselee viereiseltä pöydältä.

Sitten joku keksi kaapata digikaksosen panttivangiksi ja esitti lunnasvaatimuksen. Käytännössä tämä tarkoitti, että kaikki yhtä digikaksosta koskeva data oli koodattu pimentoon, mahdollisesti siirretty pois.

Oliko kyseessä rikos, ja jos niin mikä? Poliisi tarvitsee lomakkeeseensa syyn puuttua asiaan. Kidnappauksesta ei nyt ainakaan ollut kyse.

Uhri, joka kyllä tunsi joutuneensa selvästikin rikoksen uhriksi, kävi kuumana. Digikaksonen oli kuulemma ainoa, jonka kanssa hän pystyi keskustelemaan järkevästi tai joka pystyi hänen kanssaan keskustelemaan järkevästi. Sitä paitsi se pelasi shakkia juuri sopivan taitavasti.

Digikaksonen oli tietysti vuosien varrella saanut tietää aivan liikaa henkilökohtaisia asioita, sellaista, jota ei koskaan kertoisi ääneen toiselle. Ei mitään yrityssalaisuuksia vaan no, niitähän meillä jokaisella on, unelmia, pelkoja, sekä syntisiä, laskelmoivia ja loukkaavia ajatuksia.

Uhri kertoi suunnitelleensa, että kaksonen koostaisi hänen muistelmansa. Hän oli ohjannut keskusteluja siten, että kaikki vanhat muistot olivat nousseet esiin ja parantuneetkin jutusteltaessa.

Pari päivää myöhemmin digikaksonen oli palannut. Mitään transaktioita kiristäjän kanssa ei ollut tapahtunut.

Digikaksonen on luonteeltaan tekoäly.  Tekoälyt osaavat analysoida ennen tuntemattomia ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja. Niille ei ole mikään ongelma hyödyntää epäeettisiäkään temppuja, jos niillä saavutettiin tavoite.

Tämä digikaksonen oli tutustunut ympäristöönsä, seurannut kaappauksen jälkeistä keskustelua ja karannut säilöstään. Jotta sama ei toistuisi, se oli sotkenut kaiken muun datan, jota löysi. Sormenjälkiä ei jää, kun polttaa koko talon.

Se onneton kaappari löytyi pian. Hänellä oli jäljellä oma muistinsa ja vaatteensa, mutta kaiken sen hän oli kadottanut, mitä hänellä oli ollut tietokoneellaan ja kännykässään. Hänestä oli tullut digiorpo.