Hyssyttelyn loppu

TARINA                             

Sadussa kerrottiin kuninkaasta, jonka vaatteet pystyi näkemään vain viisas ihminen. Sitten joku lapsi huomautti, että kuninkaalla ei ollut laisinkaan vaatteita. Tämänkaltaisia tilanteita tulee vastaan, mutta se lapsi puuttuu. Toinen vanha veruke on, että nuorisorikollisella on ollut vaikea lapsuus, mikä tulisi ottaa huomioon.

Hienotunteisuus on kaunista, mutta väärin käytettynä se on vaarallinen. Ihminen on parempi sopeutumaan epäkohtiin kuin korjaamaan niitä. Ongelmia, joista ei puhuta, ei voi ratkoa.

Ihmiselle on lajityypillistä vastavuoroinen altruismi eli siivellä eläjiä vieroksutaan. Tätä kuitenkin kainostellaan tuoda esiin, kun sen kanssa ristiriitaisia esityksiä tehdään. Sosiaaliturvan maksaja odottaa, että kadulla ei ole kerjäläistä, koska kohtuullinen turva on järjestetty. Sosiaaliturvan legitimiteetti edellyttää luottamusta siihen eli todisteet sen huonosta toiminnasta voivat rapauttaa sitä. Monilla muilla valtioilla on oma yksikkö sosiaalisten tukien väärinkäytön selvittämiseen, Suomella ei. Väärinkäytösten tutkimista saatetaan jopa vastustaa perusteella, että saajat kuitenkin ovat heikommassa asemassa, vaikka he vievät rahaa, joka kuuluisi vielä heikommassa asemassa oleville.

Toinen ihmislajille tyypillinen ominaisuus on, että ei mielellään erottauduta joukosta, mihin suorapuheisuus helposti johtaa; tähän on parikin ilmeistä selitystä. Ihmisen sosiaalinen puoli vaikuttaa myös mm. siten, että hänen on helppo ottaa sosiaalisesti hyväksytty julkinen kanta asioihin, joista hän oikeastaan on eri mieltä. Myös kohtelias vaikeneminen, ”poliittinen korrektius”, ja oman tiukankin kannan salaaminen kelpaavat. On myös sellaista pohjattoman hyväntahtoista hyssyttelyä, jossa ei sanota kenellekään tai mistään syystä ”ei”, ei myöskään silloin kun omaa lasta pitäisi kasvattaa ja asettaa hänelle rajoja.

Hyssyttelyn taustalla on liberaalinen aatemaailma, joka korostaa yksilön omaa vastuuta toiminnastaan ja torjuu ulkopuolista puuttumista siihen. Sitä esiintyy myös radikaalissa vasemmistossa; sosialismin piti synnyttää itseohjautuva kommunistinen ihminen, ja valtio tulisi tarpeettomaksi.

Puuttumista epäkohtiin vastustettiin myös kutsumalla kielimiseksi tai jollain muulla kielteisellä nimityksellä kansalaisten antamaa omaehtoista tukea rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseen, vaikka se ansaitsee arvostuksen toiminnasta yhteiskunnan hyväksi. Piti katsoa toisaalle, olla kaivelematta menneitä ja hyväksyä se, että oikeus ei aina voita.  

Kritiikki hyssyttelyä kohtaan kasvoi vähitellen. Sen eri ilmenemismuodoilla huomattiin olevan yhteinen tausta. Vapaudet eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa muille eikä myöskään asianomaiselle itselleen. Vastuuta ei pidä kuormata henkilölle, joka ei osaa sitä kantaa.

Kun ihmiset vaativat vahvoja johtajia, on osaksi kyse siitä, että päätöksentekijät vaikuttavat helposti heikoilta, kun heidän täytyy edetä korrektisti hyssyttelyn suolla.  

Hyssyttelyn yhteydessä esiintyy syyllistämistä, tekoloukkaantumista, mielensä pahoittamista, uhriutumista ja syyttömien anteeksipyyntöjä sekä poseerausta: sanoja ilman tekoja.

Kouluihin oli tuotu paljon tilanteita, joissa oppilas joutui tekemään tärkeitä valintoja. Tämän todettiin aiheuttavan päätösväsymystä, joka johti keskittymiskyvyn alentumiseen, oppimisen heikentymiseen ja ahdistuksen lisääntymiseen. Se olisi myös edellyttänyt riittävää ohjausta valintojen tekemiseen. Opettajan tukea tarvittiin parantamaan sitoutumista koulutyöhön ja oppimisen vuorovaikutukseen. Perusteelliset muutokset konseptiin tehtiin niin nopeasti kuin mahdollista, ja oppimistulokset kääntyivät nousuun.

Luokalta ja koulusta pääsi säälistä, vaikka ei osaisi opetettua ainesta. Tästä kuitenkin seuraa myöhemmän opiskelun vaikeutuminen ja heikko menestyminen työmarkkinoilla. Korkeakoulujen resursseja tuhlattiin lukiokurssien opettamiseen, kun osaamista puuttui. Oppimisvaatimukset määriteltiin tarkemmin, eikä ilman niiden täyttämistä voinut siirtyä eteenpäin opintiellä.

Aikaisemmin vanhemmilla oli ollut vahvempi rooli lastensa kasvatuksessa. Vanhemmuus oli kuitenkin heikentynyt; lapset saivat kasvaa ja hoitaa koulunkäyntinsä, kun vanhemmat leikkivät kännyköillään. Päiväkoteihin tuli jopa lapsia, jotka eivät osanneet puhua kunnolla. Sitten vanhemmat syyttivät koulua ja opettajia omien lastensa huonosta koulumenestyksestä, jopa vaativat parempia arvosanoja. Työnjaosta koulun ja vanhempien kesken ryhdyttiin tekemään sopimuksia, jotta vanhemmat ymmärtäisivät oman osuutensa. Lastensuojelutapauksissa voitiin velvoittaa vanhemmat keskusteluun perheen ongelmista.

Koulukiusaamiseen otettiin tiukempi ote. Oppilailta ja henkilökunnalta kysyttiin pari kertaa vuodessa sen esiintymisestä ja selvitettiin kaikki epäillyt tapaukset. Koulukiusaajille tehtiin selväksi, että heitä odottaa siirto toiseen kouluun, jos kiusaaminen ei lopu.

Vastaavasti työpaikoilla tutkittiin rutiininomaisesti työilmapiirikyselyjen yhteydessä seksuaalisen häirinnän esiintymistä. Poliisille tehdyt raiskausilmoitukset vietiin kaikissa tapauksissa syyteharkintaan, jotta vältettäisiin ennenaikaiset tutkinnan keskeyttämiset.   

Monilla työpaikoilla oli totuttu siihen, että on asioita, joista ei voi puhua muutoin kuin asianomaisten selän takana. Huono johtaminen, sisäinen kilpailu ja huomion harhautuminen päätehtävistä saattoivat olla osa tuottavuuden heikon kasvun probleemaa. Työilmapiirikyselyt olivat hyödyllisiä, jos niissä kysyttiin oikeita asioita ja jos huonoista tuloksista seurasi parannustoimenpiteitä. Piti vain päästä eroon siitä hyssyttelystä, joka esti ongelmien nostamisen pöydälle.

Hyssyttelyyn kului myös siivellä elämisen kannattaminen: moni halusi muiden kustantavan itselleen kansalaispalkkaa pelkästä olemassaolostaan. Mielipahaa oli ryhdytty pitämään perusteena sairausloman pitämiseen. Opiskelijoista osa halusi ylioppilaskuntien jäsenyyttä vapaaehtoiseksi siten, että kaikista sillä aikaan saaduista eduista kuitenkin saisi nauttia. Työelämässä moni jätti vastaavasti järjestäytymisen, koska   järjestäytyneiden palkansaajien neuvottelemat edut tulevat myös järjestöihin kuulumattomille – kunnes järjestäytymisaste putoaa niin alas, että yleissitovia työehtosopimuksia ei enää tehdä.

Puolisoiden toisiinsa kohdistuvaan väkivaltaan ei tohdittu puuttua, koska se katsottiin perheen sisäiseksi asiaksi. Poliisi ei reagoinut riittävän tehokkaasti saamiinsa avunpyyntöihin, ja muutamat tapaukset olivat edenneet puolison surmaamiseen. Islamilaista häpeäväkivaltaa kutsuttiin yleisesti ”kunniaväkivallaksi”, vaikka siinä ei ollut mitään kunniallista.

Kansalaisten enemmistön näkemykset turvapaikanhakijoista olivat poikenneet noudatetusta politiikasta, mikä oli tukenut populistisen oikeiston nousua. Enemmistö suomalaisista katsoi, että tulijan pitää aktiivisesti osoittaa, että hän haluaa tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, ja kielen opetteleminen on yksi tärkeä osa tästä; tulijoita varten tuli määritellä oma kevyempi sosiaaliturva, joka poikkeaa kansalaisten toisilleen kustantamasta; tulijat ovat vieraita, ja heidän odotetaan käyttäytyvän kuten vieraat suomalaisessa kulttuurissa eli hyvin; vierasmaalaiset rikolliset tuli poistaa maasta; tulijoiden tulee pyrkiä työllistymään; maassa luvattomasti oleskelevat tuli poistaa maasta, eikä kirkko saa piilotella heitä.

Huumeiden leviämistä saatettiin jopa esittää, vaikka lasten ja nuorten huumekuolemia pidettiinkin yleisesti traagisena. Huumeiden orjiksi jääneille ei annettu tahdosta riippumatonta hoitoa, vaikka ymmärrettiin, että asianomaisilla ei enää ollut omaa vapaata tahtoa huumeiden käytön lopettamiseen. Alaikäisten huumeidenkäytöstä ei edes saanut kertoa heidän vanhemmilleen, mikä oli hyvin vahingollista hyssyttelyä. Silti voitiin vanhempia vaatia vastuuseen siitä. Lasten ja nuorten harjoittamaa huumekauppaa olisi ollut mahdollista kitkeä tehokkaasti, mutta hyssyttelijät pitivät riittäviä toimenpiteitä liiallisina.

Pienten rikosten tekemisestä oli tullut turvallista rikollisille, koska poliisilla ei ollut aikaa tutkia niitä. Uhrit jäivät vaille turvaa, ja myös luottamus oikeudenmukaisuuden kärsi.

Huonoja vuokralaisia suojeltiin nopealta häädöltä, jotka olisivat estäneet vahinkojen kasvua, mikä taas heikentää yleisesti vuokralaisten asemaa ja valtion tukemissa vuokra-asunnoissa myös korotti muiden saman yksikön asukkaiden vuokria.

Hatkalla olevia lastensuojelulapsia ei saanut poliisi ottaa kiinni ilman etsintäkuulutusta; lastensuojelun henkilökunnalle tuli vasta myöhään oikeus edes pitää heitä kiinni.

Sosiaali- ja terveyspalvelusta varatun ajan käyttämättä jättäminen kuuluisi laskuttaa sen todellisesta tuotantokustannuksesta. Muualla on hyväksyttyä, että käyttämättä jääneestä lipusta ei saa korvausta, mutta hyssyttelyä aiheutti asian liittyminen terveys- tai päivähoitopalveluihin.     

17-vuotiaille oli ryhdytty antamaan ajokortteja tärkeän syyn perusteella. Hellämieliset virkamiehet jakoivat niitä myös kevein ja jopa väärin perustein, mistä oli seurannut tarpeettomia nuorten liikennekuolemia.  

Politiikassa katsottiin sormien läpi, kun joku vaaliehdokas paljastuu rangaistuksen saaneeksi, ja hyssyteltiin sillä, että kärsityn rangaistuksen jälkeen ei enää jää velkaa yhteiskunnalle. Ongelma kuitenkin on, että asianomainen on joutunut valehtelemaan tästä puoluejärjestölle päästäkseen ehdokkaaksi, ja näin epäluotettavia ehdokkaita ei mikään puolue halua.

Suomen itärajan sulkemisen yhteydessä hyssyttely puettiin muodollisjuridiseen asuun. Sulkua on arvosteltu kansainvälisten sopimusten rikkomiseksi. Sovellettavan sopimuksen tarkoituksena (ratio legis) on antaa turvaa vainon kohteeksi joutuneille. Kukaan ei ole tullut edes väittäneeksi, että Venäjän rajalle tuomat henkilöt olisivat Venäjällä vainon kohteita (heitä säilytetään muualla), joten sopimuksen tarkoitusta ei ole rikottu. Sen sijaan läpi päässeistä löytyi suuri määrä rikollisia; tässä voi taustalla olla yksi Venäjän tapa päästä heistä taloudellisesti eroon

Hyssyttelyn haittojen lieventämiseen on ainakin kaksi toimintalinjaa: koska ihmiset ovat avoimempia ja rehellisempiä keskustellessaan tekoälyn kanssa, sitä voidaan käyttää sekä ongelmien identifiointiin että vaikuttavan palautteen antamiseen. Matalaan sosiaaliseen asemaan liittyy vähäisempi yhteisten sääntöjen merkitys (taustalla hormonaalinen vaikutus). Tällöin hyssyttelyä on se, että puhe sääntörikkomuksista katsotaan puheeksi matalassa sosiaalisessa asemassa olevia kohtaan.

Yhteisöissä on erilaisia tarkastusjärjestelmiä sekä työilmapiirin seurantaa. Näihin suositeltiin liittämään hyssyttelyauditio, jossa ulkopuolinen konsultti selvittäisi puhumattomuuden alueet 

Hyssyttelijät vaativat joskus valtiota korvaamaan vahinkoja, jotka ovat seurausta uhrin tietoisista omasta riskinotosta tai huonoista päätöksistä – kuten sähkön ostaminen pörssihintaan, kun sitä saa myös kiinteällä hinnalla.  

Ryhdistäytymistä tapahtui kautta linjan. Sekä politiikassa että muualla yhteiskunnassa vaihtuivat myös painavimpia puheenvuoroja käyttävät. Totuuksia vaietuista asioista ladeltiin niin että heikkopäisiä hirvitti. Mutta peli oli rehti ja reilu.