NOVELLI
Kello oli tasan kahdeksan, kun Ville saapui työpaikalleen. Hän olisi voinut tulla aikaisemmin tai myöhemmin, eikä kukaan olisi moittinut häntä siitä. Työt nyt vaan alkoivat firmassa kahdeksalta.
Villen sihteerinä tai oikeastaan assistenttina toimi hyvin sofistikoitu tekoäly, Aimo. Se oli täyttänyt hänen päiväohjelmansa erilaisilla tapaamisilla ja työrupeamilla. Ville tiesi, että hänellä oli vaikeuksia ajan hallinnassa – miellyttävät tehtävät menivät muiden edelle, ja lopuille ei tuntuisi koskaan löytyvän aikaa. Aimon ansiosta tätä ongelmaa ei enää ollut.
Aamun ensimmäinen asia oli ideointihölkkä. Hassu nimi johtui siitä, että piti osata olla rento ja unohtaa rajoitukset, jotta ideat pyrähtäisivät vapaasti lentoon. Aimo syötti omituisia kysymyksiä, jotka vaikuttivat aivan randomilta. Ville vastaili, rennosti. Väliin tuli mahdollisuus heittää läppääkin. Ville tiesi, että siinä hän oli Aimoa parempi. Mitenkähän Aimo edes erotti, milloin kyseessä oli asiallinen vastaus ja milloin hupiherjaa?
On konsultteja, joka osaavat vastata toimeksiantajan kysymyksiin. Sitten on konsultteja, jotka osaavat kertoa toimeksiantajalle, mitkä ovat ne tärkeimmät kysymykset, joihin tarvitaan vastaus. Ville tiesi tämän; toisessa vaiheessa hänen piti itse keksiä uusia kysymyksiä, kuinka outoja tahansa, joihin Aimo heitti välittömästi vastapallon. Aimo kaivaisi jotenkin tästä sekamelskasta sen tiedon, jota se oli tullut metsästämään.
Uurastettuaan toista tuntia Ville katsoi perustelluksi pitää kahvihetken. Loppupäivä olisikin kevyempi.
Seuraavaksi Aimo esitti uusia skenaarioita, jotka se oli koostanut videomuotoisiksi tarinoiksi. Niiden aihepiiri oli lähitulevaisuudesta. Villen tarvitsi vain katsella niitä; kommentoidakin sai, mutta Aimolle riitti lukea hänen ilmeitään. Taas piti olla rento eikä mikään kivikasvo, kertasi Ville.
Aimo briiffasi päivittäin firman menestyksestä. Pörssissä meni mukavasti, ja indikaattorit näyttivät yläviistoon. Kansa oli firmaan ja firma kansaan tyytyväinen.
Yrityksen seuraava markkinointikampanja esiteltiin Villelle. Se oli todella taitavasti suunniteltu ja vetosi syvällisesti tunteisiin. Firman nimi pureutuisi tulikirjaimin katsojan muistin takaseinään. Brandi on firman tärkein omaisuus, ja sitä pitää tuputtaa kaikissa yhteyksissä.
Ville ei ollut aivan varma siitä, keitä nämä markkinointihenkilöt olivat. Hänelle oli kyllä alussa selostettu firman organisaatiorakenne ja esitelty lähimmät alaiset, mutta kaikkea ei aina voi muistaa. Aimolta voisi kysyä, mutta sekin olisi vähän noloa. Henkilöstöhallinto oli delegoitu kokonaan Aimolle eli hän myös valitsi kaikki uudet työntekijät, taitavammin kuin kukaan inhimillinen työhönottaja. Paitsi että Villeä ei ollut valinnut kukaan.
Aimo oli kyllä näyttänyt työtyytyväisyyskyselyn tuloksia. Villen lähimmät alaiset olivat antaneet hänestä hyvät arviot, Villellä olivat etenkin hyvät delegointitaidot eikä hän sortunut mikromanageeraamiseen. Hänellä siis selvästikin oli lähimpiä alaisia. Jos joku kysyisi, Ville varmasti kehuisi näitä. Ehkä Aimo oli jo kuitenkin kysynyt tätä itseltään ja vastannut siihen, jotta Villen työaikaa ei käytettäisi vähäpätöisiin asioihin.
Tasa-arvo oli edistynyt yhteiskunnassa, eikä kukaan tohtinut sitä vastustaa. Politiikassa paikat jaettiin fifty-fifty miesten ja naisten kesken, mikä ei olisi onnistunut vanhassa vaaleihin perustuvassa menetelmässä. Vain firmoissa vallitsi yhä sixty-fifty. Niinpä päätettiin, että tiettyä kokoa suurempien yritysten toimitusjohtajat piti arpoa. Kun ylin johto joka tapauksessa tekee virheitä, on tärkeintä rakentaa tekoälyjärjestelmä, joka eliminoi ne. Silloin ei ole niin tärkeätä, kuka istuu pöydän päässä suurimmalla tuolilla.
Ville oli ostanut tällaisen arvan ja voittanut.
Se, että Ville oli miespuolinen toimitusjohtaja, ei ollut nyt ongelma, kun häntä eivät selvästikään olleet muut miehet tökkineet ylöspäin firman hierarkiassa. Vähän sama juttu kuin siinä, että suuria tuloja paheksutaan paitsi jos ne ovat lotto- tai veikkausvoittoja, jotka tulevat tyystin ilman mitään omaa ansiota.
Ville oli näiden kuukausien aikana tehnyt yhden päätöksen, jota hän ei aikonut paljastaa Aimolle, vaikka se näytti lukevan häntä kuin selkouutisia. Ville aikoi ihan itse ottaa selville, mitä tämä firma tuotti markkinoille. Sopiva haaste toimitusjohtajalle.