Hyvinvointivaltion pelastaminen

Lähtötilanne

Suomessa on kohdistunut hyvinvointivaltioon sitä rappeuttavia piirteitä, mikä edellyttää analyysiä ja vastatoimia.

Hyvinvointivaltioiden vähäisyys ja esiintyminen viittaa siihen, että se on ollut hyvä strategia vaikeissa luonnonoloissa selviytymiseen; niiden erityispiirteenä on pitkä talvikausi, mikä on korostanut pitkäjänteisen työn ja varautumisen merkitystä.

Hyvinvointivaltio toimii vastavuoroisen altruismin pohjalta eli suomalaisten geneettisesti periytyvä käyttäytyminen vastaa sitä. Toisenlaisissa olosuhteissa jokin muu strategia voi kehittyä valitsevaksi.

Keskeisiä elementtejä

• järjestelmän poliittinen hyväksyttävyys
  • oikeudenmukaisuus
  • vastavuoroisuus
  • säästäväisyys, talouden tasapaino
  • ei moral hazard -tilanteita
  • yhteinen näkemys tavoitteesta
  • luottamus

sosiaaliturvaa uhkaavat:

• työvoimaan kuuluvan pyrkimykset elää sosiaaliturvan varassa
• tuen saajien vaatimukset vastavuoroisuuden poistamisesta ja tuen saamisen katsominen oikeudeksi (vastavuoroisen auttamisen kiistäminen)
• elättipuolisoksi pyrkiminen?
• tulevaa toimeentuloa vaarantavat omat koulutusvalinnat (esim. kulttuurialoilla toimivien krooniset toimeentulo-ongelmat)

Korjattavia järjestelmän epäkohtia:

• tukien ja verotuksen yhteisvaikutus, joka tekee ansiotyön lisäämisestä kannattamatonta (tuhlataan resursseja)
• työvoimapalvelujen heikko tuottavuus
• väärinkäytökset, kontrollin puutteet, väärinkäyttäjien puolustelu
• hallintojärjestelmän kalleus: raskas byrokratia, huono tietotekniikka, viestinnän puutteet
• palveluina tuotettavan sosiaaliturvan heikkoudet (näyttöön perustuminen puuttuu, määritelmät puuttuvat, todentaminen puuttuu)

Sosiaaliturvan kokonaisuutta on uudistettava järkeväksi, taloudelliseksi, oikeudenmukaiseksi ja aukottomaksi:

• ihmisen käyttäytymisen huomioon ottaminen
• liukuva (portaaton) tukien ja verotuksen yhdistäminen ansio- ja muihin tuloihin
• jatkettava yksityiskohtaiseen oikeudenmukaisuuteen pyrkimistä, ”kultavaa’alla punnitseminen” (ei siis kehitystä bulkkitukien suuntaan)
• konsensus (?) : ansioiden kasvusta tulee jäädä vähintään 30 prosenttia käteen; voidaan toteuttaa poikkeussäännöllä mutta ei onnistu eri tukijärjestelmien yhdistelemisellä. Työn verotuksen keventäminen pienentää kannustinloukkua
• epärehellisyys torjuttava, tuki keskitetään niille, jotka siihen ovat eniten oikeutettuja (tulojen salaaminen, väärä tieto ruokakunnasta yms.)
• ansioeläkkeissä siirrytään puhtaaseen vakuutusperiaatteeseen: eläkkeen reaaliarvo turvataan; lamapoikkeukset todetaan silti mahdollisiksi; yhdistetään palkansaajien ja yrittäjien eläketurva
• vastikkeellisuus säilytetään; terveydenhoidossa mahdollisuuksia lisäyksiin (jo nyt vaikuttaa priorisointiin); lisätään vastavuoroisuus eli potilaan sitoutuminen
• korostetaan kaikissa yhteyksissä sitä, että sosiaaliturvan ylläpito edellyttää julkisen talouden tasapainoa ja se taas korkeaa työllisyysastetta ja työn tuottavuuden kasvua, jotka pohjautuvat korkeatasoiseen osaamiseen

Ennakointia

• työttömille kehitetään triage: ei käsitellä bulkkina vaan ryhmitellään työttömyyden luonteen mukaan (mikä vähentää tuotannollisten syiden vuoksi irtisanottujen henkistä rasitusta) ja hoidetaan helpoimmin työllistyvien asiat ensin (”jononohituskortti”).
• virkamiesten eläkeikäraja poistetaan (niitä ei ole muullekaan työnteolle)
• korvataan sosiaalitukien indeksitarkistuksissa elinkustannusindeksi sellaisella, joka vastaa paremmin pienituloisten kulutusta (asuntolainat ja korot pois)
• asetetaan tavoite pitää gini-kerroin top-30-prosentissa OECD-maita
• ryhdytään puuttumaan kansalaisten ylivelkaantumiseen aikaisemmin
• opetetaan koulussa oman elämän ja talouden hallintaa
• painotetaan lastensuojelua varhaisempaan vaiheeseen ja lisätään puuttumista vanhempien toimintaan lasten edun vuoksi
• katkaistaan alaikäisten huumeidenkäyttö tahdosta riippumattomalla hoidolla
• maahanmuutossa keskitytään osaavan työvoiman hankintaan