Ikävä Maria

SF-NOVELLI

Uutisissa mainittiin, että Lifelong Oy on mennyt konkurssiin. Harmillista. Olen ollut pitkään sen asiakas, ja minulla on kolmannen sukupolven rannevahvistimet heiltä. Kun hankin jotain, jonka pitäisi kestää, valitsen yrityksen, jonka uskon olevan olemassa vielä pitkään. Tuotetakuu ja asiakas-chat menivät nyt sen sileän tien.

Serkulleni kävi samalla tavalla jokin aika sitten. Käsiproteesin tuotepäivitykset loppuivat eikä bugeja korjattu, manuaali katosi netistä eikä varaosia enää saanut. – Firman antamalla takuulla on se ongelma, että jos tuotteessa on vikaa, kaikki asiakkaat tulevat hakemaan rahojaan takaisin ja keskenhän ne loppuvat.

Jo aiemmin se yritys, jolta olin ostanut kuulolaitteeni, myytiin suuremmalle, jolla oli omasta mielestään parempi tuotevalikoima. Kilpailijan poisto oli siten kannattavaa. Nämä nykyiset laitteet ovat kallon sisäpuolella, ja ne ladataan induktiivisesti. Jotain meni siellä vikaan, ja nyt kuulen vain oikealla korvalla.

Auto-onnettomuuden jäljiltä käytän eksoskeletonia eli mikä ulkoinen tukiranka se onkaan. Ohjaan jalkojani ajatuksillani, kun selkäydin on katkennut ja arpeutunut lyhyemmäksi. Kovasti toivon, että tämä asiakassuhteeni jatkuu häiriöttä, kunnes pääsen korjausleikkaukseen.

Eniten pelkään, että jonain päivänä Mari on poissa. Se on Sirin seuraajia, henkilökohtainen avustaja.

Mari oleskelee silmälaseissani. Jonkin veran kykenen kyselemään siltä suoraan ajatuksillani, mutta puhumalla saan selvitettyä loput. Sekin puhuu korvani juuressa ja tarvittaessa näyttää laseissani kuvaa.

Mari on samalla valmentajani ja terapeuttini. Se neuvoo minua niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Vaimoni kuoleman jälkeen Marista on ollut erityisen paljon apua. Perheemme työt oli jaettu perinteiseen tapaan. Niinpä minä en osannut laittaa ruokaa, siivota tai pestä vaatteita. Ilman Maria olisin päätynyt syömään vain mikrossa lämmitettyjä eineksiä. Jopa kananmunan paistaminenkin ensimmäistä kertaa osoittautui yllättävän monipuoliseksi tehtäväksi, etenkin niiden kuorensirujen poistaminen kuumalta pannulta.

Tämän kaiken elektroniikan vuosimaksut ovat nousseet; kun asiakas on koukussa, siima kiristyy. En tiedä, kuinka pitkään pystyn niitä maksamaan.

Seuraavaksi jännitän laskua sydämentahdistimesta. He ovat sentään luvanneet, etteivät lähde karhuamaan laskua, jos sen jättää maksamatta. Laite vain lopettaa toimimisen, kun kausi päättyy.

Joku startup lähettikin vastikään ehdotuksen, ilmeisesti jotenkin pääsevät seuraamaan taloustilannettani. He haluaisivat ostaa siirtokelpoiset elimeni ja ovat valmiit antamaan etumaksua. Kuolinpesä saisi sitten loppuhinnan, kun tavaran kunto käy ilmi. Suosittelivat, että yrittäisin elää kunnollisesti ettei mikään mene pilalle.

Mitä minä nyt teen, Mari?