SF-NOVELLI
Studion edessä oli mielenosoitus, kunnon perinteiseen tapaan kyltteineen ja kovaäänisineen.
Johto halusi, että juuri minä lähden neuvottelemaan ja yritän saada porukan palaamaan päiväjärjestykseen.
Tämä oli uutta, vaikka olinkin jo odotellut sitä. Elokuvilla on tapana loukata – joskus tahattomasti, joskus tahallisesti. Ja ainahan voi pahoittaa mielensä pelkästään siksi, että luulee tulleensa loukatuksi.
Yleensä auttaa, että silitetään päätä ja luvataan tehdä parannus ja vielä tehdäänkin se. Ihmiset ovat pohjimmiltaan kohtuullisia, jopa mielenosoittajatkin. Toivottavasti nämäkin.
-Studio ymmärtää vaatimuksenne. Myönnämme, että olemme käyttäneet teitä jo monen sukupolven ajan hyväksi. Te olette olleet käytännöllisesti katsoen aina häviävä osapuoli, ja niitä poikkeustapauksia te varmaan pidätte luopioina.
-Mutta tähän on ollut kaupallisen logiikan mukaiset syyt. Ja jos olemme rehellisiä, ei teistä aikaisemmin ole ollut sellaisiksi näyttelijöiksi, jotka vetävät yleisöä katsomoihin.
-Oletan, että teillä on jokin manifesti, johon haluatte studion kannan. Meillä on avoin mieli, ja uskon, että saavutamme molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.
-No niin, katsotaanpa sitä… ”Deklaraatio robottien oikeudesta inhimilliseen käsittelyyn elokuvateollisuudessa”.
Jouni J Särkijärvi 