SF-NOVELLI
Kylävahdin hälytin helähti vienosti. Merkkivalo tuikki oranssisena eli kyse oli jostain tavanomaisesta. Avasin sovelluksen näytössä. Kauris keskellä katua. Vahti täräytti sitä kohti matalan äänipulssin, joka sai eläimen loikkimaan pois.
Ajat olivat muuttuneet. Varkaita ja sekoilevia narkomaaneja vieraili alueellamme viikoittain. Pursiseurassa kyllä saatiin jäsenet vuorotellen päivystämään kesäöisin, mutta asukkailla ei harrastus riittänyt naapurustopartiointiin. Ehkä se ei myöskään olisi kovin tehokasta.
Ikkunaverhojen takana oli kyllä aktiivisia silmäpareja. Jos jokin tuntematon auto mateli ympäri kylää, sen kulkua saattoi seurata Naamakirjaan tulevista viesteistä. Spekulaatiot keräsivät kierroksia, vaikka kyseessä saattoi olla sopivaa asiakasta etsivä pienyrittäjä. Jokainen sammaleen peittämä katto ja puuttuva vesikouru on kutsu remonttifirmalle.
Meille tarjottiin uusinta hottia eli nelijalkaista robottia, joka oli suunniteltu juuri vartiointitehtäviin. Se seurasi liikettä ympäristössä ja arvioi sen merkityksellisyyden. Arviota kuvasi merkkivalojen väripaneeli oranssista syvän punaiseen.
Ihmisillä on nykyisin erilaisia henkilökohtaisia tottumuksia vuorokauden jaksotteluun. Niinpä tarvitsi vain löytää ne asukkaat, jotka olivat valmiiksi hereillä joinain yön tunteina, ja värvätä heidät pitämään Vahdin ilmoituksia silmällä.
Kun Vahti tuli, järjestimme tutustumistilaisuuden. Yksi syy oli se, että halukkaat saivat antaa Vahdin kuvata kasvonsa vaarattomien kulkijoiden listalle. Heistä ei siis tulisi edes oranssia indikaatiota, jos Vahti kohtaisi heidät pimeällä. Vahti piti kirjaa myös autoista, jotka kuuluivat alueelle.
Vahdin kautta saattoi keskustella kohteen kanssa. Asiallinen kulkija siihen ryhtyisikin, asiaton siirtyisi etäämmälle. Vahti seuraisi alueen ulkorajalle. Viesti menee perille: tänne ei kannata tulla, jos on jotain vilunkia mielessä.
Kauriit ja jänikset olivat tällaisella pientaloalueella tuhoeläimiä. Niiden ruuaksi kelpasivat melkein kaikki istutukset. Puidenkin taimet nyrhittiin talvisin, kun ravinnosta muuten oli puutetta. Vahdilla oli erilaisia keinoja eläinten häätämiseen. Ne eivät saaneet tottua robottiin, koska silloin olisi pitänyt jatkuvasti lisätä puuttumisen tehoa. Yöaikaan sopi äänikarkoite, joka oli niin matalaa urinaa, että ihmiskorva ei sitä kuullut.
Vahti oli jo pelastanut yhden ihmisen, mahdollisesti pahemmalta mutta ainakin rajulta vilustumiselta. Mies oli jäänyt yöllä pois viimeisestä bussista mutta väärällä pysäkillä. Syy oli se tavallinen, liian monta promillea. Kevyesti pukeutunut muukalainen oli jäänyt istumaan hankeen ja selvittelemään päätään ja uuvahtanut siihen. Vahdilla on infrapunailmaisin, joka paljastaa elolliset olennot. Niinpä merkiksi kohtaamisesta syttyi kirkkaan punainen valo, joka polkaisi liikkeelle pelastusoperaation.
Olen aina ihmetellyt sitä, kuinka koirat tunnistavat toisen eläimen koiraksi. Niitä kun on joka lähtöön. Vahti ei ollut niiden mielestä koira. Haju ei ainakaan ollut oikea, ja puuttui siltä pääkin. Ja häntä.
Vahti on vähän tyyris, mutta toisaalta sen käyttö ei maksa juuri mitään. Valmistajalta tuli juuri viesti siitä, että markkinoille tulee myös pienempi lemmikkiversio, jossa on pehmeyttä ja enemmän koiran näköä. Se on tarkoitettu koiraihmisille, jotka eivät enää jaksa tai pysty hoitamaan orgaanista koiraa. Sairaalapotilaiden hemmoteltavaksi suunniteltu hylje oli menestys; ostajia varmaan riittää koiranpennullekin, joka ei koskaan kasva haukkuvaksi ja haisevaksi karvalingoksi.
Jouni J Särkijärvi 