Marginaalitalous

TARINA

HISTORIA

Alkujaan paikallisyhteisössä työnjako ja yhdessä tekeminen mahdollistivat kaikkien tarpeellisten tehtävien suorittamisen. Sitten maailma monimutkaistui ja muuttui staattisesta muuttuvaksi[1]. Vaihdannan monipuolistuessa työlle piti ryhtyä laskemaan hinta.

Markkinataloudessa on aina tekemätöntä hyödyllistä työtä, jonka kohdalla maksuhaluinen kysyntä puuttuu sillä hintatasolla, jolla työlle löytyisi tekijä. Raha on taloudessa silti vain mittari, eikä vaihdantaan perustuva luontaistalous ei ole absoluuttista köyhyyttä, vaikka siinä moni mittari näyttää nollaa. Vauraus syntyy vasta työstä, oli se sitten palkallista tai korvauksetonta.

RESURSSIEN KÄYTTÖ

Yhteiskunnassa jää usein hyödyntämättä resursseja, joita voitaisiin organisoida tuottamaan yhteistä tai jopa henkilökohtaista hyvää. Historiasta tuttuja olivat naapuriapu ja talkoot. Suuri osa järjestötoiminnasta kuuluu samaan luokkaan.

On paljon sellaista elinkeinotoimintaa, jossa työtä tarvitaan vain pieniä eriä kerrallaan. Työelämässä olevista noin 40 prosentilla on sivutöitä eli niitä on hyvin laajalti, vaikka ne eivät olekaan kovin näkyviä.

Samalla on myös kansalaisia, joilla on tarvittavat resurssit hyödyllisten ylimääräisten tehtävien hoitamiseen ilman tarvetta saada tästä täyttä korvausta – tai ei edes lainkaan sitä. Etenkin eläkeläiset ovat kasvava resurssi, kun täyden toimintakyvyn kolmas ikä kestää yhä pitempään. Aktiivisuus eläkkeelle siirtymisen jälkeen tukee lisäksi terveyttä.

Hyvin toimivassa yhteiskunnassa raivataan tarpeettomat esteet ja pyritään hyödyntämään vapaaehtoista työltä yhteiseksi hyväksi. Osaksi on kyse myös siitä, että tilojen, konekannan ja erilaisten laitteiden kustannukset juoksevat kellon ympäri. Rahanarvoisen varallisuuden luppoajat pyrittiinkin ottamaan hyötykäyttöön. Myös yksityisomaisuuden antamiseen lainaksi kehittyi markkinoita.

Organisaatiomuodoista taustaltaan aatteelliset osuustoiminta ja keskinäiset yhtiöt voivat päästä yhteisön kannalta parempaan kokonaistulokseen kuin vastaavat kaupalliset yritykset, joissa tavoitteena on vain tuotto omistajan sijoitukselle.

Suurin osa kulttuuritilaisuuksien tuotannosta perustuu harrastustoimintaan. Harrastajateattereiden lisäksi runsaasti tarjontaa luovat musiikkia tai kirjallisuutta sivutoimisesti harrastavat esiintyjät. Taide- ja valokuvausnäyttelyitä järjestetään myös harrastajien töistä. Iloa ja nautintoa voidaan saada aikaan ilman, että siitä perittäisiin katetta tuova hinta.

ANSIOTYÖ HAJAUTUI

Ajoittain on ollut tarpeen määritellä, milloin satunnainen ammattityö katsotaan ansiotyöksi, jota koskevat monet säädökset. [2] Rajoituksia voidaan asettaa joko laadun varmistamiseksi tai estämään epäreilu kilpailu. Niitä valmisteltaessa on harvoin otettu kunnolla huomioon erilaiset vapaaehtoistyön tilanteet.

Uutuutena kasvoi etätyön osuus. Työntekijä saattoi olla kaukana suorituspaikasta ja hoitaa sitä tieto- ja viestintätekniikan välityksellä. Asiakkaiden kanssa chattailtiin ja neuvottiin jopa toisesta maanosastakin. Tällainen työ oli mahdollista pilkkoa suorittamista varten osiin tai suorittaa vain tilauksen sille tullessa[3]. Vartioinnissa teknologia vähensi paikan päällä tehtävää ihmistyötä, autoja ja raideliikennevälineitä ryhdyttiin ohjaamaan etänä, prosesseja ja laitteita valvottiin keskitetysti. Robotiikka toi lisää etäohjattavaa etenkin kotiin ja puutarhaan. Bulkkina suoritetun palkkatyön väliin jäi rakoja, johon saattoi löytyä tilkitsijä mikrotyön markkinoilta.  

Lainsäädäntöä piti monessa kohdin täsmentää, jotta talkootyöltä ei aina vaadittaisi yhtä tiukkoja ehtoja kuin ansiotyöltä. Joissain tilanteissa niissä toimittiin rinta rinnan, jolloin selkeät rajanvedot olivat tärkeitä. Jo aikaisemmin oli elinkeinon harjoittamisen laadittuja normeja sovellettu vapaaehtoistyöhön ja marginaalitalouteen kevyempinä[4].

VAPAAEHTOISTYÖ

Alttius auttamiseen sisältyy geneettisesti periytyvään käyttäytymiseen (vastavuoroinen altruismi). Vapaaehtoistyöllä saa enemmän lisäarvoa, koska korvausta ei tarvitse suorittaa kuin ehkä kulujen ja ruokahuollon osalta, ja työnseurannan korvaa tekijöiden oma motivaatio. [5] Osallistujille syntyy lisäarvoa yhteisöllisyydestä ja saavutuksista. Vapaaehtoistyö voi olla talkoiden ohella myös yksin suoritettua, kuten esimerkiksi verenluovutus[6].

kunnan ja järjestöjen symbioosi: järjestöt hoitavat kunnan tilaresurssien käytön optimoinnin ja kaupallisten tilaisuuksien järjestämisen – hyöty tulee siitä, että kummatkin toimivat omalla vahvuusalueellaan

Monien alojen osaajilla on omia järjestöjä. Ne voisivat toimia aktiivisesti käytännön työssä, tehdä talkoita ja jakaa niissä osaamista. USAssa toimii esimerkiksi järjestö, joka tulee viikonlopuksi vetämään lähiöuudistus-workshopin. Suomessa on järjestetty hackathoneja, joissa kehitetään tietoteknisiä ratkaisuja ongelmille. Vaikeuksissa olevien yritysten, järjestöjen ja kuntien auttajiksi perustettiin vastaavia talkooporukoita. Yksilötasolla luotiin maksuttomia tekoälyohjelmia mm. henkilökohtaisen talouden saneeraamiseen, terveyden edistämiseen, perheen sisäisten ongelmin käsittelyyn. Työelämään tuotettiin pelimuotoinen väkine eettisten ongelmien käsittelyyn.    

Vieraslajien poistaminen talkoovoimin voi onnistua tarkemmin kuin palkkatyönä, koska vapaaehtoisilla on motivaatiota siihen, että ei tarvitse tulla seuraavana vuonna samaan paikkaan aloittamaan alusta.

ORGANISOINTI

Alustatalous tarvitsee erilaisia matchmaking-platformeja, joilla yhdistetään eri osapuolet tosiaikaiseen markkinaan.  

Vapaaehtoistyön potentiaali, joka voitaisiin saada tehokkaammin käyttöön tietoisella organisoinnilla, jossa mahdollisimman moni on luvannut vastata jotain saamiinsa avun pyyntöihin[7]. Vapaaehtoistyötä pelillistettiin ja hyvien toimijoiden kesken arvottiin vuosittain palkintoja ja jaettiin kunniakirjoja. Tavoitteena oli nostaa auttaminen ja yhdessä tekeminen pääsäännöksi, ei vain joillekin aktiiveille varatuksi.   

Lisähyötyä ryhdyttiin etsimään ikäihmisten keskinäinen seuran- ja huolenpitoon sekä naapurien huolenpitoon naapureistaan. Kulttuurilaitoksille – kirjastoihin, teattereihin, museoihin – perustettiin ystäväyhdistyksiä, joiden jäsenet tukivat kulttuuripalveluja omalla  työllään: järjestivät myyjäisiä ja keräyksiä sekä muita tukitapahtumia, hoitivat museokauppaa ja valvoivat itsepalvelukirjastoa, järjestivät lukupiirejä ja vastasivat messuilla ja näyttelyissä oman taustayhteisönsä esittelemisestä.

Yhdistyslakiin lisättiin kevytyhdistyksen käsite sellaisiin yhteyksiin, joissa ei tarvinnut käsitellä rahaa tai tehdä sopimuksia. Sellainen oli lähinnä postituslista, jolle ilmoittautuminen ei sitonut mihinkään mutta tarjosi mahdollisuuksia. Näin syntyi samalla tavoin ajattelevien yhteisöjä.

Perinteinen ystävyystoiminta painottui vieraskielisen väestön kasvaessa keskusteluapuun suomen ja ruotsin kielen opiskelijoille. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa heidän oli vaikeampaa päästä keskustelutilanteisiin kantaväestön kanssa.

Työttömille sallittiin talkootoimintaan osallistuminen. Samalla oli sallittava myös opiskelu; kansantaloudellisesti sekin tuottavaa inhimillisen resurssien valjastamista.

---

[1] Yhteiskunnallinen muutos oli niin hidasta, että vasta keskiajalla se alkoi näkyä.

[2] Esimerkiksi Suomesta yli 30 maahan levinnyt Ravintolapäivä mahdollisti oman ruokapaikan perustamisen yhdeksi päiväksi ilman monia rajoituksia, jotka koskevat alaa.  

[3] Etätulkkaus kasvoi yhteisössä puhuttavien kielten valikoiman kasvaessa.

[4] Esimerkiksi elintarviketyön hygienianormit, lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen, ravintolapäivät, saniteettitilojen tarve, majoitustoiminnan rakentamismääräykset

[5] Vapaaehtoistyössä jaetaan usein lisäksi motivaatiota tukevia symboleja (merkkejä tms.), ja osallistumisesta voidaan palkita tapahtumassa käytetyillä toimitsija-asusteilla ja yhteisellä karonkalla.  

[6] talkootyö urheilutapahtumien järjestelyissä; lasten ja nuorten urheilijaryhmien ohjaaminen; pihan- ja ympäristön siivoustalkoot; vapaapalokunta; bändien, tähtien ja urheiluseurojen faniyhdistykset ja tuotekauppa; verenluovutus; järjestötoiminnan hallinnon pyörittäminen; vapaaehtoinen pelastuspalvelu; neuvontatoiminta; koulujen vanhempainyhdistykset; varainhankinta koululaisten kerhotoimintaan; järjestysmiehenä toimiminen; ensiapuryhmässä toimiminen

[7] Esimerkiksi VaPePan hälytysryhmät ja Mission Impossible -tyyppiset tarjoukset