Nilkutin 

KERTOMUS/NOVELLI                                                                                                                                        

Vankilat ovat sikäli huono keksintö, että vankien ylläpito ja vartiointi kellon ympäri tulee kalliiksi, vangit verkottuvat rikollisten kanssa, ja vankeus pikemminkin tukee ammattimaista rikollisuutta uravalintana kuin vierottaa siitä.

Kaikki rikolliset eivät suinkaan ole väkivaltaisia, mikä on kyllä hyvä syy heidän pitämisekseen poissa muun kansan keskuudesta. Siksi heille voidaan rakentaa digitaalinen vankila muurien ulkopuolella.

Vanha nilkkarengas on upgreidattu älykännykän kanssa toimivaksi kontrollijärjestelmäksi. Joku tuomari on tuomiota julistaessaan onnitellut siitä, että valtio tarjoaa ilmaiseksi pitävän alibin seuraaviksi vuosiksi.

Vastavuoroinen lähestymiskielto koskee kaikkia nilkkarenkaan kanssa kulkijoita. Laite piippaa, kun tullaan liian lähelle toista renkaankuljettajaa, ja kännykkä näyttää kummallekin, mihin suuntaan pitää väistää.

Muuta yhteydenottotapaa ei saa käyttää, ja kännykän kaikki liikenne menee myös talteen järjestelmään, jossa tekoäly seuraa sitä. Puhelinsalaisuus säilyy siis vain niiltä osin kun on kyse viattomista sanomista. Tämä ei loukkaa ihmisoikeuksia, koska shikaanikiellon mukaan oikeutta ei voi käyttää tekosyynä salata jokin toinen, kielletty tarkoitus.

Aikaisemmin joku saattoi näperrellä nilkkaimen irti. Nyt siitä jää aika nopeasti kiinni ja saa uuden. Se on kolme kiloa painavampi. Seuraavalla kerralla tulee toiseen nilkkaan myös kolme kiloa, ja sitten vuorotelleen kumpiinkin kolme kiloa lisää. Vähän noloa linkuttaa sellaisia jalassaan. Tämäkin korostaa sitä, että elämä on valintojen tekemistä, ja joillain valinnoilla on raskaammat seuraukset kuin toisilla.

Pakettiin kuuluu matkustuskielto eikä saa ajaa potkulautaa kummempaa; ei kuitenkaan tarvitse ilmoittautua kenellekään valvojalle. Kodin ja työpaikan välillä saa kulkea, muuhun tarvitsee luvan.

Kännykässä asustaa tekoäly, joka kyselee ja kommentoi kuin henkilökohtainen vartija-hoitaja. Voi olla, että se salakuuntelee minua; voi olla, että se haistaa kannabiksen. Yhteiskunnat, joissa uskonnolla on merkittävä asema, menestyvät paremmin kuin uskonnottomat. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että jälkimmäisissä jokainen on elämänsä korkein auktoriteetti, edellisissä jokin muu seuraa koko ajan, miten nuhteettomana pysyt. Tuo tekoäly on nykyaikainen omatunto, joka roikkuu tahtomattasikin mukana. Onhan se samalla suora linja lääkäriinkin, jos satun tarvitsemaan.

Muita rajoituksia on vielä pitkä lista lisää, jos haluaa ryhtyä niitä rikkomaan. Aseisiin ei saa koskea, tiirikointivälineitä ei saa pitää hallussaan, käteistä voi olla sen verran kuin tarvitsee ja pystyy selittämään.

Ja jos todella haluaa selliin, sekin järjestyy. Selli ei kuitenkaan ole vankilassa vaan muussa melkein sattumanvaraisessa yhteydessä; niitä on siellä täällä sosiaalipuolen laitoksissa sekä yksityissektorilla vastaavien säilytystilojen yhteydessä; on edullista nostaa käyttöastetta, jos kuitenkin tarvitaan vartijoita päivystämässä. Niiden yhteyteen ei pääse syntymään rikollisjoukkoa. Lukkojenkin takana nilkkapaino säilyy.

Rikosuhrien asemaa on parannettu siten, että on järjestely, jolla heidän avukseen sopiviin tehtäviin voidaan osoittaa ilmaista työvoimaa nilkkarenkaan kantajista, vähän samaan tapaan kuin yhdyskuntapalvelua on määrätty sanktiona. Toki työntekijä saa itsekin muodollisen korvauksen näiltä päiviltä.

Töissä pitää käydä ja huolehtia normaalista elämästä muutenkin. Vaikka vankilat ovatkin toisaalta mukavia pensionaatteja, siellä on sisäisessä elämässä kaikenlaisia turvallisuusriskejä muista asukeista; on narkkareita, on nopeasti räjähtäviä lihaskimppuja, on omaa hierarkiaansa rakentavia bosseja. Sielläkin kaikilla on nilkkarenkaat, mikä lisää turvallisuutta.

Mikään ei silti estä miettimästä uusia veivauksia, kunhan pitää ne päänsä sisällä. Aina löytyy joku, jonka ahneus on sokaissut ja joka ei ymmärrä, kuinka hänen taskunsa pian käännetään.