Antti opiskeli yliopistossa yhteiskuntatieteitä. Muiden opiskelijoiden lailla hän hyödynsi tekoälyä koostaessaan opinnäytteitä. Käytännössä tämä tarkoitti, että hän esitti suunnilleen samat kysymykset usealle tekoälylle ja parsi tuloksista kokoon oman tekstinsä. Tämä oli ärsyttävän hidasta, etenkin kun siellä oli mukana ohjelmien omaa hallusinointia. Lähteetkin saattoivat olla täysin keksittyjä.
Mitäpä, jos käyttäisi tässä tekoälyä – ja kysyisi vielä tekoälyltä, miten se tehdään.
Ensin piti kirjoittaa appi, joka keräsi vastaukset kaikilta tekoälyiltä. Sen jälkeen se järjesti tekoälyt ketjuun, jossa toisena oleva arvioi ensimmäisen vastaukset, täydensi ja korjasi omiaan ja toimitti ne seuraavan arvioitaviksi. Loppupäästä tulikin sitten jo paljon parempaa ja jopa keskustelevaa tekstiä.
Eikä Antti sitä appia kirjoittanut, antoi tekoälyn tehdä senkin.
Sen sijaan Antti ryhtyi myymään appia, jolla sai kännykkäänkin koko maailman tekoälyjen yhteen kerätyn voiman.