SF-NOVELLI
-Sinä osuit minun kylkeeni, joten olet syyllinen. Myönnä.
-Minä säilytin ajolinjani, sinä poikkesit omastasi. Syyllinen olet sinä.
-Minä väistin lasta, joka juoksi tielle. Minun täytyi. Sinulla oli liian suuri tilannenopeus.
-Seuraan liikennettä koko ajan, mutta et ilmaissut riittävän aikaisin vaihtavasi suuntaa.
-Ajolinjani muutos näkyy molempien osapuolten telemetriassa. En viivytellyt.
…
Eipä näytä yhteisymmärryksen olevan lähelläkään. Poliisi oli tulossa paikalle, jotta autot saataisiin syrjään liikennettä haittaamasta. Jotkin asiat vaativat edelleen ihmisen johtajuutta.
Hassuinta oli, että molemmat autot käyttivät itse asiassa samaa tekoälyä etsiessään syyllistä onnettomuuteen. Ero tuli siitä, että kummankin taustalla oli eri vakuutusyhtiö, joka kaivoi ennakkotapauksien arkistosta niitä argumentteja, joilla saattoi välttää häviämästä tätä kiistaa, maksumieheksi. Tai siis maksuhenkilöksi. Maksutekoälyksi?
Myös aikaisemmin, ennen robottiautoja, kaksi täydellistä kuljettajaa saattoi törmäillä keskenään. Silloin oli kuitenkin mahdollista, että jompikumpi antaisi periksi syyllistä etsittäessä. Eipä ole enää.
Seurasin kerran tekoälyn shakkipeliä itseään vastaan. Valkoisella oli se etu, että musta oli aina yhden siirron jäljessä. Valkoinen voitti aina. Silti peliä kannatti katsella sen hienouksien vuoksi.
Kun kaikki muuttui puheohjatuksi, autoistakin tuli aika lörppöjä. Tavallisesti ne latelivat kohteliaisuuksia tai yrittivät viritellä small talkia matkustajan kanssa, mutta nyt oli keskustelussa toinen sävy. Ja hei, ihmiset pitivät draamasta, ja koko joukko ohikulkijoita oli jo pysähtynyt seuraamaan sitä.
Kun poliisi antaisi luvan, toinen autoista ajaisi itse korjaamolle, toinen kutsuisi itselleen kuljetuksen.
Mitäpä me kaksi täällä enää lorvisimme, autojen niin sanotut kuljettajat. Kumpikaan ei ollut sotkeutunut ajotapahtumaan, ainoastaan kertonut autolleen, minne haluaa päästä. Päivän askareet odottavat.
Jouni J Särkijärvi 