Rikollisuuden hallinta   

Rikollisuuden hallinta

TARINA                            

Rikollisuuden torjunta kehittyi perinteisestä rangaistuskeskeisestä mallista kohti ennakoivaa, teknologiaa hyödyntävää ja yksilöllisesti räätälöityä järjestelmää. Aiemmin vallalla ollut ajatus siitä, että rikokseen vastataan ensisijaisesti vapaus- tai sakkorangaistuksella, oli osoittautunut sekä taloudellisesti tehottomaksi että yhteiskunnallisesti haitalliseksi. Erityisesti vapausrangaistusten oli havaittu edistävän rikollisten verkostoitumista ja vaikeuttavan rikoksentekijöiden paluuta lailliseen toimeentuloon rangaistuksen jälkeen.

Keskeinen muutos on ollut painopisteen siirtäminen rikosten jälkikäteisestä rankaisemisesta ennaltaehkäisyyn. On tunnistettu, että vain pieni osa rikollisuudesta on täysin väistämätöntä, ja useimmissa tapauksissa rikokseen johtavaan toimintaketjuun olisi voitu vaikuttaa jo varhaisessa vaiheessa. Olosuhteet, tilaisuudet ja kiinnijäämisriski vaikuttavat merkittävästi rikoksentekopäätökseen, ja näihin tekijöihin kohdistuvat toimet ovat muodostuneet rikollisuuden torjunnan ytimeksi.

Tulevaisuuden rikollisuuden torjunta perustuu kokonaisvaltaiseen ajatteluun, jossa teknologia, ennakointi, yksilölliset seuraamukset ja uhrien aseman vahvistaminen muodostavat yhtenäisen järjestelmän. Tavoitteena ei ole kosto, vaan rikollisuuden todellinen vähentäminen, uusintarikollisuuden ehkäisy ja yhteiskunnan turvallisuuden parantaminen tavalla, joka on sekä taloudellisesti että inhimillisesti kestävä.

Tietovarantojen louhinnan avulla voidaan havaita rikollista toimintaa informaatiovirtaan jäävien jälkien perusteella, ja tekoälyä hyödynnetään valvonnan ja riskinarvioinnin tukena.

Keskeinen periaate on, että uhria suojellaan enemmän kuin rikoksentekijää. Rikosten selvittämisessä tärkeintä ei ole tuottavuus vaan uhrien oikeudenmukainen kohtelu, sillä vakuutukset kattavat vain aineellisia vahinkoja. Valtion roolia rikosvahinkojen toissijaisena korvaajana vahvennettiin.

Vain pieni osa rikollisuudesta on sellaista, joka ei olisi estettävissä; yleensä rikokseen ryhtyvän harkintaan vaikuttavat sekä olosuhteet että tarjoutunut tilaisuus. Toimintaketjua analysoimalla voidaan yksilöidä useita kohtia, joissa näihin olisi voitu vaikuttaa ennalta ehkäisevästi. Tämä on myös vastaus tahdonvapauden ongelmaan: rikollisuuden ehkäisemiseen tarkoitetut elementit ovat sellaisia, jotka myös ei-vapaa tahto ottaisi huomioon toimintaa ohjatessaan.

Julkisella paikalla on kenellä tahansa lupa ottaa valokuvia tai filmata. Oikeutta valvontakameroiden asentamiseen laajennettiin, koska sen todettiin vähentävän omaisuus- ja väkivaltarikollisuutta – tai siirtävän niitä syrjemmälle. Aikaisemmin linja-auton kuljettajia ei esimerkiksi saanut suojella kameravalvonnalla auton ulkopuolella; työsuojelua parannettiin kattamaan koko työpaikan alue.

Rikollisuuden torjunnassa hyödynnettiin myös taloudellisia ja hallinnollisia keinoja. Viranomaisille tuli oikeus takavarikoida tutkintaa varten omaisuutta, joka ylitti perustellun varallisuusolettaman, ja verotuksessa sovellettiin käännettyä todistustaakkaa. Liiketoimintakielloista tehtiin automaattisia, ja niitä on laajennettu myös kansainvälisesti. Bulvaanien käyttöä rajoitettiin yhteistoimintakielloilla.

Yritystoiminnassa puuttuvat tilinpäätöstiedot johtivat välittömään verotarkastukseen. Työnantajilla on velvollisuus selvittää työnhakijoiden ja työntekijöiden taustat aiempaa laajemmin, mikä oli täyskäännös aikaisempaan, jossa somen selailu oli kiellettyä.

Lisäksi kasvot toimivat monessa yhteydessä tunnistautumiskeinona, mikä vähensi mahdollisuuksia naamioitua julkisella paikalla. Erityisryhmiä, kuten väkivaltaisia urheiluhuligaaneja, voitiin tunnistaa ja estää ennakolta.

Käyttäytymistieteissä tapahtunut edistys antoi parantuneet mahdollisuudet rangaistusten räätälöinnin tehokkaammiksi ja taloudellisemmiksi. Rikollisuuteen liittyivät usein haavoittavat olot, jotka vaikuttavat hormonieritykseen siten, että normien vaikutus heikkenee. Jotta rangaistukset eivät aiheuttaisi lisähaittaa, pitäisi niiden korjata asianomaisen elinoloja eikä vaikeuttaa niitä. Toimiva jälkihuolto nivottiin rangaistuksiin.

Kansalaiset odottavat, että rangaistusten vastaisivat yleistä oikeustajua ja asenteita, jotka ovat joskus ristiriidassa tarkoituksenmukaisimman ratkaisun kanssa. Taustalla vaikuttaa ihmisen lajityypillinen käyttäytyminen, jossa kosto ja sen pelko ovat vuosituhansia olleet yleinen toimintamalli, jotka vasta järjestäytynyt yhteiskunta korvasi.

Usein viitataan taustatekijöihin, joiden suotaisiin lieventävän rangaistuksen ankaruutta. Vaikka korrelaatioita näihin on, ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki samoja olosuhteita kokeneet syyllistyisivät rikoksiin. Vastuu omasta toiminnasta on yhtäläinen.

Valvontateknologiaa ja sanktioita kehittämällä voidaan rajata vapausrangaistukset vain tarpeellisiin tapauksiin ja vähentää yhteydenpitoa rikollisten kesken. Vapausrangaistuksen idea on sulkea syyllinen joko koko yhteisön tai rikokseen johtaneen seuran ulkopuolelle, mikä voidaan nykyään saada aikaan muillakin tavoin, kuten laajennetulla sähköisellä valvonnalla, lähestymiskielloilla ja liikkumisrajoituksilla. Sakko ja korvaukset ovat parempi tapa konfiskoida työn tulos kuin aikaisempi pakkotyörangaistus.

Vanhasta ”one size fits all” -ajattelusta luovuttiin. Rangaistuksia ja valvontatoimia ei enää sovellettu kaavamaisesti, vaan ne yksilöllistettiin rikoksentekijän riskiprofiilin ja uusintarikollisuuden todennäköisyyden mukaan. Erityinen kohderyhmä ovat uusijat, joiden osuus on merkittävä (resividismi 37…60 % miehistä) ja joiden kohdalla oikein kohdennetuilla toimilla voidaan saavuttaa suurin vaikuttavuus.

Valvontateknologian rooli on kasvanut huomattavasti. Tekoälyä käytettiin seuraamaan tietovuota. Nilkkapantoja käytetään aiempaa laajemmin esimerkiksi lähestymiskieltojen valvonnassa. Rintataskukameroiden käyttöä lisättiin erityisesti perheväkivallan ja lastensuojelun yhteyteen. Drooneille löytyi valvontatehtäviä; ne voitiin esimerkiksi lähettää ensimmäisinä rikospaikalle tallentamaan tilannetta.

Päihderiippuvaisten vapausrangaistukset suoritettiin ensi sijassa terveydenhuollon piirissä, josta saattoi vapautua aikaisintaan parannuttuaan. Yhdyskuntapalvelun tuli olla aidosti hyödyllistä sekä ajattelua muuttavaa. Sosiaalinen kuntoutus ja vihanhallinta ovat keskeisiä osia rikollisuuden uusiutumisen ehkäisyssä.