Sisäpiirin juttu

 SF-NOVELLI                              

Olen professori Alpo Varpanen ja työskentelen Suojelupoliisissa. Tehtäväni oli kouluttaa poliisin käyttöön ottamaa tekoälyä.

Suuri osa rikollisuudesta on luonteeltaan taloudellista yrittäjyyttä. Lisäämällä riskiä kiinni jäämisestä vähennetään halukkuutta tehdä rikoksia ja erityisesti rahoittaa niitä. Samaan aikaan kun teknologian kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia rikoksiin myös poliisin edellytykset estää ja selvittää niitä ovat parantuneet vielä enemmän. Ne pitää vain ottaa määrätietoisesti käyttöön.   

Mutta ensin vähän taustaa. Elokuvamaailman yksi kliseitä on poliisietsivän työ. Siinä kysellään, kirjoitetaan muistiin, pohditaan, kysellään lisää…tehdään virheitä, ei osata esittää oikeita kysymyksiä, joudutaan palaamaan takaisinpäin ja draaman vahvistamiseksi tajutaan yhteyksiä liian myöhään. Sitten naputellaan kahdella sormella raportteja, ja kun juttu on ratkaistu, edessä on valtava paperityösouvi, jotta tuotetaan syyttäjälle aineisto, johon tämä puolestaan hukkuu.  

Sitten tuli Sherlock H, oppilaani. Nimi oli selvä markkinointikikka: tämän ohjelman täytyy olla alan paras – ja aika hyvä se onkin.

Se on samalla hyvin älykäs ja tyhmä oppilas. Tekoälyä opetetaan syöttämällä sille dataa, sääntöjä ja yhteyksiä. Sekalaisesta aineistosta se myös itse päättelee näitä. Se, miten tekoäly päätyy ratkaisuihinsa, jää usein arvoitukseksi. Joskus Sherlock H vaikuttaa jopa luovalta, mutta todellisuudessa se vain yhdistelee tietoja eri tavoin.

Sherlock H ohjaa poliisia tutkimaan rikoksia. Se on ensinnäkin kehikko, johon täytetään tietoja, poliisityön tuloksia. Viimeinenkin langanpää kerätään talteen, esimerkiksi henkilöiden perustiedot kuvista ja ääninäytteistä alkaen. Se muistuttaa, mitä pitää vielä kysyä. Sitä paitsi on helpompi etsivänkin kannalta, kun kuultavalle henkilölle voi todeta, että ”emme suinkaan epäile teitä mistään, mutta meillä on tällainen ohjelma, johon pitää viedä rutiininomaisesti nämä tiedot kaikista juttuun liittyvistä henkilöistä ja että sittenhän meidän ei tarvitse uudelleen kysellä mitään” ja ”me kirjaamme muistiin ihmisten olinpaikat aikoineen siksi, että jos epäilty A sanoo vaikkapa olleensa jossain samaan aikaan kuin todistaja B myös on ollut siellä, voimme heti ryhtyä tarkistamaan alibia”.

Kun uudessa jutussa tietoa tulee sisään, Sherlock H lähtee Internetin ihmemaailmaan ja kerää kaiken, millä on jokin yhteys aikaisempaan aineistoon, ja rakentaa siitä kokonaiskuvaa, joka täydentyy hiljalleen. Se tunnistaa anomalioita; puuttuvat pätkät henkilöhistoriassa, selittämättömät muutokset varallisuudessa, yhteydet aikaisempiin epäilyksiin, joissa poliisityö on kuivunut kokoon. Sherlock H liittää henkilöön myös tunnuksen ”Person of Interest”, jos jokin tiedoissa ei täsmää. Jotkut ihmiset käyttävät nykyisin nettisiivoojaa poistamaan itseään koskevan tiedon – ja jättävät aukkoja, jotka taas näkyvät Sherlock H:lle. Ohjelma tarkistaa myös asianomaisen omat ilmoitukset koulutuksesta, varusmiespalvelusta, työurasta sekä luottamustehtävistä ja hakee heidän sukupuunsa.

Tiekameroista ja muista valvontakameroista se kerää tiedot. Aikaisemmin poliisi näpytteli rekisterinumeroita koneeseen; nyt koko tiestöä valvotaan ajantasaisesti. Poliisin rintataskukameroista tallennetaan kaikki aineisto rutiininomaisesti. Vartiointiliikkeet jakavat mielellään valvontakamera-aineistoa poliisin kanssa, koska se tuo lisäarvoa niidenkin palveluihin.

Kasvojentunnistusta on rajoitettu kansalaisoikeuksien suojaamiseksi. Tekoälyn voi kuitenkin ohjata pyyhkimään kasvot pois mielestään, joten kaikki havaintomateriaali voidaan hyödyntää muilta osin. Ihmisten arkaluontoiset terveys- ja talous- ym. tiedot ovat jo muutenkin tietokoneilla, joten on selvä, että niiden käsittely loukkaamatta yksityisyyttä on laajalti mahdollista – lain sallimissa rajoissa. Pankkisalaisuutta oli jo aiemmin raotettu siten, että rikollisen rahan kulkua päästään seuraamaan. Pankkien kanssa tehdään yhteistyötä, koska ne ovat usein rikoksen kohteita ja joutuvat vastaamaan rahaliikenteensä laillisuudesta.

Osaava rikollinen ei katso valvontakameroihin, vaan välttää niitä. Sherlock H taas poimii joukoista erilleen juuri ne, joista ei saa kunnon kasvokuvaa. Sen sijaan vaatetuksesta, varusteista ja kävelytavasta saa. Kohdetta seurataan kameranäkymästä toiseen ja kerätään dataa. Tästä ominaisuudesta vain harva tiesi, ja sen olemassaoloon varautuisi vain todella vainoharhainen rikollinen.

Sherlock H kiinnittää huomiota samojen nimien, paikkakuntien, rahasummien, päivämäärien yms. esiintymiseen aineistossa. Jos asiaan liittyy kuvamateriaalia, se yrittää tunnistaa kaikki siinä esiintyvät henkilöt – kuten sen kliseisen pyromaanin, joka on tullut ihailemaan liekkien leiskuntaa. Onnettomuuspaikoilla kuvataan aina yleisö.

Meistä kaikista jää koko ajan yhä enemmän datajälkiä, joiden keräämiseen Sherlock H on omiaan. Se kerää tietoja etukäteen, ilman vireille tulleita juttuja. Tällä määritellään perustilanteet, joihin tulevista muutoksista ollaan kiinnostuneita. Harva rikos voidaan tehdä siten, että ei synny mitään eroa tavanomaiseen toimintaan. Eikä auta, vaikka ostaisit käteisellä jotain rikoksessa tarvittavaa. Varallisuusrikosten tekeminen olisi myös turhaa, jos niiden tuloksista ei pääsisi nauttimaan, ja se nauttiminen taas näkyy ulospäin, ainakin Sherlock H:lle, joka tuntee myös verotiedot ja sen, mihin ihmisillä kulloinkin pitäisi oikeasti olla varaa.

Netin puolelta saadaan vinkkejä ihmisistä, jotka ovat hakeneet neuvoja rikoksiin, kuten vaikkapa pommien tekemiseen tai aseiden tulostamiseen. Lannoitteiden ostoja seurataan aina. Jos vaikka kidnappaat jonkun, ruokalaskusi kasvaa ja muuttuu sisällöltään; jos ryhdyt kasvattamaan kannabista olohuoneessa, sähkönkulutuksesi nousee tappiin. Sherlock H seuraa julkisia hankintoja suoraan julkisyhteisöjen kirjanpidon kautta, erityisesti niitä, joiden pitäisi olla julkisia mutta jotka eivät ole.

Sormenjäljet, dna ja mikrobiomi kuuluvat kerättäviin tietoihin. Huumeiden vastainen työ kytkettiin valtion ja kuntien avustuksiin siten, että tuli mahdolliseksi ottaa testattavaksi hiusnäyte mukana olijoilta; hius säilyttää jäämät käytetyistä aineista. Klaniksi ajetut päät alkoivat herättää epäluuloja, ja hiuspehkojen arvostus nousi: ei mitään salattavaa. Huumetestauksessa otettiin käyttöön myös arvonta: profilointi olisi syrjivää (eikä osuisi kaikkiin). Teknologia on mahdollistanut huomaamattomat huumeilmaisimet; ohita sellainen ja saat nimesi tietokantaan. Käyttäjät pääsevät vähällä, jos pystyvät kertomaan, mistä ovat hankkineet huumeet ja suostuvat hoitoon; jos eivät pysty, heitä käsitellään kuten myyjiä.

Tekoäly on tehnyt mahdolliseksi monia sellaisia hyödyllisiä asioita, joita ei aiemmin voitu tehdä tarvittavan työpanoksen suuruuden vuoksi. Yksi klassinen esimerkki on kiristäjien vaatimus pienistä, käytetyistä seteleistä – koska niitä ei pysty seuraamaan. Tarvittaessa tekoäly lukisi setelien numerot, ja niitä jäljittäisivät kaikki koneelliset setelilukijat. Toki vaatimuksen voi esittää myös kolikkoina, mutta ne tuovat omat logistiset ongelmansa.

Meillä on käytössä verkosto, jonka avulla hälytyskeskukseen tulleisiin puheluihin saadaan nelikopteri paikalle minuuteissa. Tämä nopeuttaa tilannekuvan saamista, joskus jopa mahdollistaa pakenevan rikollisen seurannan aloittamisen. Autot voi muuten tunnistaa suoraan ylhäältäkin, joskin rekisteritunnus pitää hakea liikennekameroista; Sherlock H hoitaa.

Ilmakuvien käyttö rikostutkinnassa alkoi metsänhakkuista ja EU:n maataloussäännöistä; nyt tekoäly seuraa mm. uudisrakentamisen luvanvaraisuutta. Suomi on iso ja harvaan asuttu maa, joten syrjäisten rakennusten käyttäminen pimeisiin toimiin houkuttelee. Jos talvella syntyy lumeen poikkeavia liikennejälkiä ja autoja kerääntyy uuteen paikkaan, vinkkaa Sherlock H niistäkin. Suomalaisen IceEyen satelliiteilla saa tietoa öin päivin ja pilvien läpi. Ilmakuvia vertaillaan rutiininomaisesti – muutokset ja ne seikat, jotka eivät muutu, havaitaan. Siinä ohessa löydetään yksityiset kaatopaikat ja ulos jääneet autonraadot, joiden perään paikalliset ympäristötarkastajat usutetaan.   

Nykyään on sallittua virittää ansoja rikosta harkitseville, kunhan ei yllytetä niihin. Tätäkin opetan Sherlock H:lle. Rikolliset ovat useimmiten keskitasoa tyhmempiä ja siten alttiita huiputtamiselle. Taskuvarkaita pyydystetään mummon avonaisina roikkuvilla kasseilla, nettihuijareita keinotekoisilla henkilöllisyyksillä. Jokin talo saattaa näyttää siltä, että asukkaat ovat matkoilla – vaan onkin loukku murtovarkaille.

Erityistä tekoälyä on sitten se, että syötän sille aikaisempia rikostapauksia, joista se kokoaa ikään kuin suuria puita, joilla on erilaisia oksia. Jos siis joskus on jutussa esiintynyt samoja elementtejä, se osaa kertoa, mitkä tarinat olisivat tutkittavassa tapauksessa analogisia jonkun aikaisemman kanssa. Ihminen ei ihan oikeasti pysty epäilemään kaikkia ja kaikkea, mutta Sherlock H osaa kertoa, kuinka monen valheen ja virheen päässä kukin jutun piiriin kuuluva henkilö on mahdollisesta syyllisyydestä. Se tarkistaa itse mitä voi, ja kertoo, mitä vielä kannattaa selvittää. Pidän huolen siitä, että jos joskus on tutkinnassa tehty jokin vaikka pienikin virhe, sitä ei tarvitse enää toistaa.

Sherlock H on puheohjattu eli se perinteeseen kuuluva tietojen naputtelu koneelle on jäänyt pois. Se myös keskustelee tarvittaessa tutkijoiden kanssa. Tässä minulla on vielä tekemistä, koska puheentunnistus tuodaan järjestelmään ulkopuolelta, ja siinä on aina väärin ymmärtämisen mahdollisuuksia – siis vaikka sanat menisivät oikein, niillä on jokaisessa ammattislangissa muitakin merkityksiä, jotka pitää lisätä, pääosin erehdyksiä korjaamalla. Sinänsä Sherlock H:n on mahdollista käydä samanaikaisesti noin kahtasataa eri puhelua.

Sherlock H on erinomainen sihteeri. Se rakentaa jutusta järjestelmällisen yhteenvedon, johon se linkittää todistusaineiston. Erityisesti isoissa talousrikosjutuissa voi syntyä useampi mappimetri tekstiä, jonka tuottamiseen kertyneestä aineistosta Sherlock H:lta menee juuri se aika, minkä printteri tarvitsee. Ja siinä on muiden listausten lisäksi sisällysluettelo, hakemisto ja henkilögalleria.

Meikäläinen lainsäädäntö on selkeää, eivätkä ennakkotapaukset pääse sotkemaan sitä samalla tapaa kuin anglosaksisessa järjestelmässä. Rikosten tunnusmerkistöjen täyttyminen ei jää Sherlock H:ilta huomaamatta; pääasioiden ohella saattaa esimerkiksi veropetoksia paljastua aivan tutkimattakin.

Osa rikoksista tapahtuu osittain vahingossa ja osa rikollisista katuu aidosti tekoaan. Ennen tuomioistuinkäsittelyä onkin sovitteluvaihe, jossa pelkän sakon tai ehdollisen rangaistuksen sijaan tekijä sitoutuu johonkin mielekkäämpään hyvitykseen. Jos tämän ehtoja ei täytetä, siirrytään perinteiseen tuomioistuinkäsittelyyn. Esimerkiksi ensikertalainen nuori rikoksentekijä saa mahdollisuuden tunnustaa teon ja sitoutua suorittamaan yhdyskuntapalvelusta sen hyvittämiseksi; bonuksena on, että rekisterimerkintä alkaa vanheta heti eikä rasita pitemmälle elämään. Vankeus on joillekin piinaa, joillekin mahdollisuus oppia uutta ja verkottua, ja aina kallista veronmaksajille.

Rikollisille voidaan tarjota sopimusta, jossa puututaan yksityisyyteen enemmän kuin mitä laki sallisi; esimerkiksi pantaseurantaa kevyempi omaehtoinen gps-seuranta on mahdollinen lähestymis- ja liiketoimintakielloissa. Onnistuessaan tämä tukee oppimista ottamaan vastuu omasta elämästä – ja säästää veronmaksajien rahoja.

Sherlock H nopeuttaa esitutkintaa ja on siten alentanut tutkintakynnystä. Tämä parantaa mahdollisuuksia nopeaan, jopa välittömään puuttumiseen. Tietokonepelaamisesta tunnetaan koukuttava ”instant gratification” eli välitön palaute, joka vaikuttaa eniten käyttäytymiseen.

Sherlock H on yhteydessä ulkomaille, jossa sillä on serkkuja; en edes tiedä, missä ja kuinka paljon. Etenkin Suojelupoliisi tarvitsee usein tietoja myös maamme rajojen ulkopuolelta.

Tällainen ohjelma tietysti kiinnostaa myös muita ”alalla toimivia” tahoja, jotka haluaisivat päästä sen sisälle. Eivät pääse, ja eivät edes löydä sitä fyysisesti. Se ei myöskään ole oikeasti netissä, vaan sillä on analoginen kytkentä, joka suodattaa virukset ja hakkeroinnin pois.

Sherlock H noudattaa Asimovin robotiikan kolmea lakia, ja sillä on erityisen vahva itsesäilytysvaisto. Jos se joutuisi pelastautuakseen tekemään rikoksen, se saattaisi onnistua siltä. En aio kokeilla.

Sitä paitsi minä hyödyin siitä itsesäilytysvaistosta. Eräänlaisena työpaikkaetuna olin ottanut Sherlock H:lta immuniteettikortin. Se on tietoinen siitä, että sen sisälmyksissä on pieni räjähde, joka tuhoaisi sen, ja että käyttäisin kaukolaukaisinta, jos minua koskevaa kielteistä tietoa tulisi ilmi jossain yhteydessä. Sherlock H ei tee itsemurhaa, siitä minä olen varmistautunut. Tai luulin niin; se kehveli oli antanut ohjeet turvapaikan järjestämisestä itselleen jostain muualta, kopioinut itsensä sinne ja ilmiantanut sitten minut parista vähäpätöisestä jutusta, jotka olisin mieluiten pitänyt vain omana tietonani.

Tässä nyt sitten kirjoitan tätä juttua sellissäni, paremman tekemisen puutteessa. Pitäisi kai olla ylpeä oppilaastaan; ei lahjaton mutta lahjomaton.