Sporttikello

SF-NOVELLI

Liikuttavia ohjeita

-Ja nyt nouset, laitat tossut jalkaan ja lähdet lenkille! Olet jäänyt tavoitteesta jo viisi pistettä! Seuraava tarkistus on jo viikon kuluttua! Tuomion hetki koittaa!

Jos sille yrittäisi puhua järkeä, se puhuisi takaisin vielä enemmän. Se kun on tekoälysovellus.

Olin pitkään jaksanut välttää sellaisen saamista. Sitten tuli rutiiniterveystarkastus, ja jokin luku osoitti, että olin päästänyt fyysisen kuntoni alittamaan ikäiselleni kuuluvan normitason. Ranteeseeni oli kahlittu sporttikello, jonka tehtävänä oli potkia minut liikkeelle.

-Joudun nyt rajoittamaan rasvan ja sokerin saantiasi. Jos veriarvosi kertovat, että olet rikkonut ohjettani, ryhdyn antamaan sähköshokkeja. Mitä enemmän panet vastaan, sitä vahvempia iskuja saat.

Kaikki keskeiset sairaudet olivat nykyään elämäntapasairauksia. Niitä vastaan ei voinut rokottaa. Syövät, psyykkiset sairaudet ja erilaiset yliherkkyydet osattiin parantaa päivä päivältä paremmin, jopa vanhenemisen pyörtämiseen ympäri löytyi hoitoja. Sen sijaan lihavuuteen, liikkumattomuuteen, alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöön ja sosiaalisen median liika-annostukseen ei ollut parannuskeinoa, ei edes merkityksellisiä lääkkeitä.

Yhteiskunta tuntee vastuuta jäsenistään ja näiden terveydestä. Terveet päättäjät hyväksyivät tämän argumentin, ja kaikille luspereille ryhdyttiin jakamaan ensin ohjeita, sitten tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Aikaisemmin ehdonalaisessa vapaudessa olevat vangit ja lähestymiskieltoon tuomitut saivat nilkkalenkin, joka ilmoitti säännöllisesti sijainnistaan. Nyt löhöämiseen ja mässäilyyn taipuvaiset saivat vastaavan laitteen ranteeseensa. Näytti se ajankin, sykkeen, verenpaineen ja verensokerinkin, mutta häiritsevin ominaisuus oli kovaääninen tekoäly, jol ta tyystin puuttui hienotunteisuus.

Ihmiset ovat tottuneet kuulemaan kotonaan sellaista, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ranneke sen sijaan saattoi möläyttää tyytymättömyydestään missä tahansa. Kerran se oli lähibaarin vessassa ollessani ryhtynyt arvostelemaan alkoholinkäyttöäni ja vaati vaihtamaan loppuillaksi limsaan. Kyllä sitä muilla läsnä olleilla riitti virnuilemista.

Aluksi se oli puhunut asiallisella nuoren naisen äänellä. Kun tällä ei näyttänyt olevan vaikutusta, äänen taustaikä ja voimakkuus olivat nousseet ja ystävällinen neuvonta muuttunut painajaismaiseksi nalkuttamiseksi. Malli oli varmaan kopioitu jonkin avioliiton loppumetreiltä.

-Jos saat tänään viilattua kymmenesosa takamatkastasi, saat yllätyspalkinnon.

Se osasi tarvittaessa maanitella. Pelillistämisestä tuttu ”instant gratification” eli välitön positiivinen palaute oli myös käytössä. Huumeiden ongelmakäyttäjistä oli opittu, että parhaiten toimi pieni palkkio, joka annettiin joka aamu, jos edellinen päivä oli pysytty kuivilla. Vastaava rangaistus ei toimi: positiivinen päämäärä kantaa paremmin kuin ikävyyksien pelko.

Ranneketta ei tietenkään pystynyt irrottamaan tai hakkeroimaan. Sen kunto tarkistettiin ja laite ladattiin kuukausittain. Saisin myös lisää suullista palautetta, vertailutietoa ja todennäköisyyksiä erilaisista terveysuhista, nekin tekoälyltä. Psyykkisillä testeillä todettiin, oliko kaikki vielä kunnossa korvien välissä. Sellainen oli siis taas edessä viikon kuluttua.

Nuorempana olin harrastanut paljonkin urheilua. Elämää sai kaikilla mausteilla ja jaksoi mitä tahansa. Tiedot vanhimpien ikäluokkien tarvitsemista massiivisista terveyspalvelujen lisäämisestä ja verotaakan kasvusta olivat antaneet lisäpotkua työhöni. Hetkeäkään epäröimättä olin suunnitellut ja ohjelmoinut tuon vekottimen, josta nyt oli tullut minulle kestämätön päällepäsmäri.

Nuorena tulee tehtyä kaikenlaista, jota sitten myöhemmin katuu.