Takaisin luontoon 

 KERTOMUS                                                             

Suomessa oli 1930 luvulla tuhansia potilaspaikkoja tuberkuloosiparantoloissa. Tunnetuin niistä on vuonna 1933 avattu Paimion parantola. Laitokset sijaitsivat mäntykankailla, muusta asutuksesta erillään.

Jo kymmenen vuotta myöhemmin käytössä oli rokotus, jolla tuberkuloosi nopeasti pyyhkäistiin pois sairaslistalta. Parantolat jäivät, ja niille on yritetty löytää uusiokäyttöä viime aikoihin saakka.

Selvästi hitaampi mutta volyymiltaan suurempi on ollut maan sisäisestä muuttoliikkeestä seurannut asuinrakennusten jääminen tyhjilleen väestötappioalueilla. Alkujaan se oli omakotitalojen jäämistä pois käytöstä, mikä ei näkynyt dramaattisesti ulospäin, mutta sitten alkoi myös syrjäisissä tai korjausta kaipaavissa kerrostaloissa olla puutetta asukkaista. Valtion tuella rakennettuja vuokratalojakin jouduttiin purkamaan – valtion tuella.

Suomen korkeakoulumaailmassa vallitsi pitkään suuntaus, jonka mukaan ihmiset ovat syntyessään kuin tyhjiä tauluja, tabula rasa, joille koulutus ja muu yhteiskunta saattoi kirjoittaa halutun elämisen tarinan. Väistämättömän historiallisen kehityksen seurauksena päädyttäisiin sosialismiin, jossa valtio haipuisi pois ja yhteiskunta toimisi periaatteella ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”. Tämän kanssa ristiriitaista olisi väittää, että ihmisellä olisi geneettisesti periytyviä käyttäytymistapoja – eli evoluutiopsykologian opetus korkeakouluissa alkoi vasta vuonna 2006.

Kuten muillakin eläimillä, ihmisellä on mm. reviiriin ja habitaattiin liittyvää käyttäytymistä. Mekanismi, joka ohjaa valintoja, on yhteydessä stressihormonien eritykseen. Stressi puolestaan heikentää vastustuskykyä ja nostaa verenpainetta sekä sykettä.     

Suomessa on ehkä maailman paras tieto ruokakuntien muutoista. Niinpä oli ilmeistä, että voidaan jossain vaiheessa selvittää, kuinka suuri vaikutus on sillä, elääkö ihminen edes suunnilleen lajityypillisessä habitaatissa vai sen kanssa ristiriidassa olevassa ympäristössä. Sairaalaympäristöstä saatu kokemusperäinen tieto viittaisi siihen, että vaikutus on suuri.

Kokonaisuudesta puuttui vielä yksi palikka, koska tarvittavan tiedon kerääminen ja analysointi olisi valtava urakka. Sitten tulivat käyttöön tekoälyjärjestelmät, jotka voitiin valjastaa hoitamaan pohjatyö, jolloin tutkijalle jäi vain johtopäätösten teko.

Aiemmin oli arveltu, että ehkä kolme tervettä elinvuotta oli mahdollista saavuttaa pysyttelemällä lähellä luontoa ja välttämällä reviirin loukkauksista aiheutuvaa stressiä. Jälkimmäinen tarkoittaa kerrostaloasumiseen liittyvää omaan asuntoon kantautuvaa ääntä muualta talosta.

Tulokset kertoivat, että oikeampi luku olisi kuuden lisävuoden paikkeilla. Se näkyi vasta, kun pohjaksi tarvittavat tiedot henkilöidenttisistä asumisurista pystyttiin tekoälyn avulla keräämään ja jyvittämään kerros- ja pientaloissa asutun ajan mukaan. Selvä enemmistö kansalaisista oli myös ilmaissut toiveenaan omakotiasumisen, ja puolen miljoonan loma-asunnon määrä todisti samaan suuntaan. Toinen puoli miljoonaa on luku, joka kertoo, paljonko tyhjiä kerrostaloasuntoja tulisi, jos kaikki saisivat tuon asumisihanteensa toteuttaa.

Kun nyt oli objektiivista tietoa asuntojen tästäkin terveysvaikutuksesta, se otettiin kuluttajasuojan piiriin. Asuntokaupassa piti antaa tieto, joka vertasi asuntoa muuhun kantaan. Oli selvä, että tämä vähentäisi kerrostaloasumisen suosiota, mutta vaikutus oli yllättävän suuri.

Samaan aikaan vaikutti toinenkin tekijä. Maailma oli muuttunut riskillisemmäksi. Koulukiusaajan tavalla käyttäytyvä naapuri aiheutti salaa kaikenlaisia häiriöitä päivittäiseen elämään. Sähkökatkoihin sekä kaukolämmön ja veden toimitusvaikeuksiin piti sopeutua ja luoda vaihtoehtoisia toimintamalleja. Siihen omakotiasuminen tarjosi paljon paremmat mahdollisuudet kuin kerrostaloasuminen. Yhteiskunnan intressi tuki kehitystä.

Pientalorakentamista edistettiin kaavoituksella ja rakentamismääräyksiä täsmentämällä; aikaisemmin talonpoika rakensi itse talonsa, ja vaikka tekniikkaa oli tullut lisää, itse rakennus oli edelleen yksinkertainen. Kaavamääräyksiin lisättiin talotyyppiin kuuluva mahdollisuus myöhempään lisärakentamiseen, jolloin ei niinkään häirinnyt, että teollisesti tuotetut pientalot muistuttivat joskus aluksi toisiaan ehkä liikaakin.

Yllättävää kyllä, yhä vielä löytyi vanhempaa suunnittelija- ja päättäjäkuntaa, joka vastusti pientalorakentamista perusteilla, jotka oli jo osoitettu vanhentuneiksi. Sähkön käyttö liikenteen ja lämmityksen energiana poisti fossiilista polttoaineista aiheutuvat ongelmat, ja tiiviin asutuksen korkeampi hiilijalanjälki oli käynyt tutkittaessa selville. 

Sitten ne puoli miljoonaa ylimääräistä kerrostaloasuntoa; jotain älykästä piti keksiä itse prosessiin sekä rakennusten hyödyntämiseen.

Kun kerrostalon asuntoja alkaa jäädä tyhjilleen, on vaara ylläpidon jäämisestä loppujen asukkaiden kontolle. Vuokrataloissa asukkaat voivat äänestää jaloillaan, mutta omistusasukkaille tilanne on vaikea. Yksi ratkaisumalli on kahden taloyhtiön fuusiointi, jonka jälkeen asukkaat täyttävät toisen taloista. Tyhjien rakennusten purkaminen ei sekään ole aivan ilmaista.

Jo aikaisemmin oli syntynyt kiinteistönvälitysyrityksiä, jotka keskittyivät raakatilojen etsintään ja välittämiseen. Teollisuushallit, kellarit, tunnelit, luolat, varastotilat – urbaanin kesannon ja muiden halpojen tilojen tarjonta.

Tyhjä kerrostalo kelpaa siinä missä teollisuushalli, kunhan ei tarvita suuri yhtenäisiä tiloja. Seinien läpi voi aina tehdä tarvittavia aukkoja. Monessa tapauksessa ihmisen mittakaava on riittävä.

Kaupunkeihin on kehittynyt uudenaikaista hyötyperäistä lähiviljelyä, johon myös kerrostalot kelpaisivat. On pimeässä kasvatettavaa – kuten herkkusienet – ja keinovalon avulla tuotettavaa. Kerrostaloympäristössä lämpötilaa säätää ja kastelu kohdentaa suoraan viljeltävään. Ei tarvita multaa tai turvetta. Aurinkopaneelien sijoittaminen katolle ja ulkoseiniin on taas energiatuotannollinen optio.

Vapaa muunneltavuus on joissain toiminnoissa eduksi. Sitä hyödyntävät innovaatioita etsivät yritykset ja toisaalta eräät viihdytystoiminnot (esim. pakohuoneet, sokkelot, lasersodat). USA:ssa autotallit ovat monen suuryrityksenkin syntypaikka; meillä ilmasto suosii samaan tarkoitukseen lämmitettäviä tiloja. Suunnittelemattomien tapaamisten järjestämiseen on uusien yritysten ja ideoiden pöhinäpesä hyvä sovellus.   

Ihmiselle uhat ovat tärkeämpiä kuin mahdollisuudet. Some ja media kärjistävät uhkia, mistä seuraa masennusta ja pelkoa. Uusia pysyviä paineita on tullut työelämän, toimeentulon, tekemättömien töiden ja maailmantuskan vuoksi, jotka pitävät yllä hormonaalista jännitystilaa.

Ihminen pyrkii turvaamaan resursseja käyttöönsä. Nykyisessä yltäkylläisessä maailmassa selviytymisen sijaan on tullut kuluttaminen, jolle ei ole rajaa.

Miesten ja naisten lisääntymisstrategiat ovat erilaiset. Kulttuuriset muutokset ovat heikentäneet naisen toimintamallia, mikä näkyy syntyvyyden jäämisessä selvästi asianomaisten toiveita pienemmäksi.

Ihmisen sopeutumiskyky on ollut tärkeä lajin säilymisen kannalta. Se näkyy kuitenkin myös siinä, että myös epäkohtiin pystytään sopeutumaan.

Ihmisellä ei sinänsä ole taipumusta väkivallan käyttöön, mutta sillä on ollut merkitystä ennen järjestäytyneen yhteiskunnan syntyä. Sotia käytiin aikoinaan saaliin ja verotulojen hankkimiseksi ja suojavyöhykkeiden aikaansaamiseksi eli kyseessä oli taloudellisten etujen hankinta. Kosto taas oli vakuutustoimintaa edeltävä toimintamalli, jonka häntiä vielä näkyy joidenkin sukujen keskinäisessä vihatilinpidossa.