Turismi

TARINA

Matkailu on perustaltaan lajityypillistä käyttäytymistä. Silti vasta parin viime vuosisadan aikana siitä on tullut yleistä, koko kansaan levinnyt harrastus. Aikaisemmin synnyttiin, elettiin ja kuoltiin samoilla tantereilla, eikä siinä välissä ollut aikaa tai muita edellytyksiä lähteä kiertämään maailmaa.  

Kun tulotaso nousee ja vapaa-aika lisääntyy, kasvaa samalla matkailuun käytettävissä oleva raha. Hyvin toimeen tulevien eläkeläisen määrä kasvaa erityisesti siellä, missä työeläkkeet on osattu säästää. Turismi on yhä useammalle kiinteä elämään kuuluva osa; saattoipa joku esittää oikeutta vuosittaiseen ulkomaanmatkaan kuuluvaksi perussosiaaliturvaan.

Työstä saatu loma käytetään ensi sijassa lepäämiseen ja elpymiseen, jos työn raskaus ja asuinympäristön kuluttavuus ovat merkittäviä. Seuraavassa vaiheessa jaksetaan hakea lomalta rannalla makoilun sijaan kokemuksia. Sinänsä vesi ja luonto ovat psyykkisiä voimavaroja vahvistavia elementtejä, ja niihin nojaavat matkailupalvelut menestyivät hyvin.

Matkailulla on myös sosiaalinen ulottuvuus. Seuramatkoille ei mennä ensi sijassa siksi, että ne ovat huolettomia, vaan siksi, että on mukava saada ja jakaa kokemuksia yhdessä. Kielivaikeudetkin katosivat korvanappitulkkien avulla. Muistoihinkin niistä liittyvät muut mukana olleet. Erikoisuutena mukaan tulivat roolipelimatkat, joilla eläydyttiin pukeutumista ja aterioita myöten johonkin aikakauteen tai tarinaan.

Muistojen tallentaminen oli ollut keskeinen osa matkailua kameroiden keksimisestä lähtien. Kohteissa tarjottiin matkailijoille heistä otettuja valokuvia ja videopätkiä, ja koko retkestä saatiin tekoälyn nopeasti koostamia matkakertomuksia. Naapureita ei enää tarvinnut piinata pitkillä diaesityksillä vaan jaettiin kokonaisia tarinoita, jotka taas innostivat muita seuraamaan samoja jalanjälkiä. Elinkeinon kannalta niillä ansaitseminen jäi siten toissijaiseksi, kun ne toimivat parhaina markkinointikanavina.

Ilmastonmuutos vaikutti siten, että leudot säät muuttuivat monissa kohteissa paahteisiksi. Lisäksi haitallisten hyönteisen – kuten tappajamehiläiset – ja hämähäkkien siirtyminen uusille alueille heikensi niiden houkuttelevuutta. Turistivirrat siirtyivät lämpötilavyöhykkeiden mukana. Ääriolojen viehätys säilyi: pohjoisen pakkasiin tultiin hakemaan kokemuksia, joita sai enää harvemmista paikoista yhdistettyinä ensimmäisen luokan mukavuuksiin.

Ihmisten mielenkiinto omaan terveyteen oli kasvanut. Se vaikutti myös turismiin. Hyvinvointimatkailu, kuten spa- ja terveyslomien suosio, kasvoi. Matkakohteita mainostettiin myös niiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia edistävien ominaisuuksien tuella.

Matkailijat etsivät yhä enemmän ainutlaatuisia ja henkilökohtaisia kokemuksia, jotka erottuvat massaturismista. Tunnettujen kohteiden bongaus, selfieiden ottaminen niillä someen ja kuvapostikorttien lähettäminen ovat jäännettä keräilijämenneisyydestämme. Vapaa-aika oli osa elämän suorittamista. Matkailu sulautui osaksi muuta kokemusteollisuutta – paikallinen kulttuuri- ja viihdetarjonta yhdistettiin ulkopuolelta tulevien palveluihin.

Omia teitään kulkevia hyödytti AI-agenttien kehitys ja paperisen dokumentoinnin katoaminen matkailusta. Matkaliput, maksuvälineet, jopa passit löytyivät kännykästä. Agentti järjesti varaukset ja teki niihin tarvittaessa nopeasti muutoksia. Käteisvaluuttaa tarvitsi vain juomarahaksi.

Matkailu on paikoin keskeisin elinkeino. Tämä on relevanttia turvallisuuden kannalta: paikallisen väestön leipä oli kiinni siitä, että tulijoita riittäisi jatkuvasti. Siksi fyysistä turvallisuutta eivät suojanneet pelkästään palkatut vartijat vaan koko yhteisö. Sama koski terveys- ja elintarviketurvallisuutta – yhteinen asia oli pitää niistä huoli.

Ympäristöystävällisyydestä ja sosiaalisesta vastuusta tuli tärkeämpiä matkailijoille, kun samaan aikaan heitä syyllistettiin luonnon ja paikallisyhteisöjen pilaamisesta. Matkoilta odotettiin kohtuullista kestävyyttä ja kohteisiin ohjattua kompensaatiota, josta tietysti tärkein oli paikallisen työpanoksen hyödyntäminen. Ja juuri kun oli saatu aikaan erikoisnopeiden pikajunareittien verkosto, lentokoneet siirtyivät käyttämään ekopolttoaineita ja sähköä. Lähilentoliikenne jopa kasvoi, kun siinä päästiin samanlaisiin rutiineihin kuin bussimatkustamisessa.

Teknologia avasi uusia mahdollisuuksia palvelukehitykselle.  VR-lasit silmillä voitiin kulkea keinotodellisuudessa – joko jotain kohdetta matkivassa tai sitten kokonaan fiktiivisessä. AR toi taas ympäristöön sieltä poistuneita tai vasta tulossa olevia elementtejä. Ei ihme, että Forum romanum oli ensimmäisiä paikkoja, joissa matkailija pääsi kulkiessaan ihailemaan paikkoja sellaisina kuin miltä ne näyttivät pari tuhatta vuotta siten.

Avaruusturismi tuli mahdolliseksi, mutta siinä hinnat jäivät pakostakin suolaisiksi. Painottomuutta sai käydä halvemmalla kokemassa ”Vomit Comet”-lennoilla, joilla astronauttejakin koulutettiin. Toinen suunta etsiä uusia maisemia oli vedenalainen maailma, jonne syntyi matkailukohteita uusine aktiviteetteineen.   

Suuret matkailukohteet antoivat mahdollisuuden massayksilöllisyyteen. Ne olivat kuin voileipäpöytiä, joista kukin saattoi poimia itselleen parhaan valikoiman, all inclusive. Huvipuistot ja risteilylaivat kasvoivat palvelemaan maksavan yleisön mitä erilaisimpia toiveita. Syntyipä muutamia ”Pleasure Island”-nimellä tunnettuja meren pohjassa aluevesien ulkopuolella jököttäviä hotellimaailmoja, joissa huvien mahdollisista rajoituksista päätti varustamo eivätkä minkään maan lainsäätäjät.   

Televisio oli herättänyt kiinnostusta erilaisilla selviytymiskelpailuilla armottomassa luonnossa. Näistä tuotettiin koko repertuaari turisteja varten; yksinkertaisemmassa päässä tehtiin yhdessä eväsvoileivät, jotka vaellettiin syömään muutaman kilometrin päähän metsään. Toisessa ääripäässä pyydettiin ja kerättiin itse ruoka ja elettiin muillakin kivikauden mukavuuksilla varustetussa leirissä.