Vuori 

SF-NOVELLI                     

Suuri osa ihmiskunnasta tekee työtä voidakseen käyttää siitä saamansa tulot osin myös huvituksiin. Tämä volyymi kasvaa jatkuvasti, mikä tekee yhä hurjemmat turismin hankkeet taloudellisesti mahdollisiksi.                                                        

                                                              

Olin päässyt mukaan päivän suurimpaan uutiseen. Himalajalla on tapahtunut maanjäristys. Siellä on niitä jatkuvasti, mutta nyt julkisuuteen saatiin kerrankin selkeä kokonaiskuva ja tieto vaaraan joutuneista ihmisistä. Median ja maailman katseet suuntautuivat odottavasti meihin: miten tästä dramaattisesta tilanteesta selvitään.

Suuri joukko vuorikiipeilijöitä oli nimittäin jäänyt loukkuun vuoren sisään. Tämä Mount Everestin huipulle johtava kävelytunneli on erään miljardöörin rahoittama elämysseikkailukohde, joka pyrkii taloudellisesti kannattavaksi. Se on ollut käytössä vuoden päivät. Julkisuus on siis hyväksi, kunhan se ei käänny lopputuloksen vuoksi huonoksi.

Matkailussa on bongaamisella suuri merkitys: kerätään paikkoja, joissa on käyty. Tavallisetkin tapahtumat kelpaavat, ja niistä otetaan todisteeksi selfieitä. Nousu Mount Everestille on kaikkea muuta kuin tavallinen, ainutlaatuinen, ja mahtuu miljoonien ihmisten unelmiin.

Konseptina on, että vuorikiipeily on tuotteistettu suhteellisen vaarattomaksi huviksi, joka on siirretty ulkoa säiden armolta sisätiloihin. Se on näin tuotu hyvin suuren käyttäjäjoukon ulottuville, ”demokratisoitu”. Silti jokainen liikkuu omalla lihasvoimallaan, ja korkeasta ilmanalasta ja kylmyydestä aiheutuvat haitat pitää itse kokea. Muillakin suosituilla vuorilla on rakennettu kunnon polkuja ja majoitustiloja välipäiville, kantajat auttavat varusteiden kuljettamisessa, eikä kukaan sano, että vaikkapa Fuji tai Kilimanjaro eivät ole enää aitoja vuoria valloitettaviksi. Mount Everestillä saa edelleen valita, käyttääkö lisähappea vai läähättääkö ilman. Vuoren rinteillä ovat yhä noin kahdensadan vuorikiipeilijän ruumiit; yhtään uutta ei sinne tarvita, ja meillä on tähän ratkaisu.

Olin mukana hankkeen suunnittelussa alusta alkaen. Vastuullani oli poikkeustilanteiden kuvittelu ja niihin varautuminen. Arkkitehdin työhän on sitä, että simuloidaan ihmisten toimintaa ja suunnitellaan fyysisiä suojia sille. Hienojen järjestelmien sijaan pyrimme monipuoliseen ja yksinkertaiseen resilienssiin.

Hankkeen ja tunnelin nimessä riitti pohdittavaa. Vuoren vanhin nimi kolmensadan vuoden takaa on tiibetiläisten Chomolangma, mutta vuori sijaitsee Nepalin ja Kiinan rajalla, eikä kumpikaan valtio juuri arvosta tiibetiläisyyttä. Siksi Intian brittiläinen maanmittauspäällikkö kastoi vuoren edeltäjänsä nimiin. Kartoittajilla oli aikaisemmin suuret valtuudet päättää nimistöstä.

Uuden reitin nimeksi annettiin paikallisia asukkaita kunnioittaen Sherpa Highway – tässä ”high” on osuvampi kuin sanan totutussa käytössä.

Perinteinen vuorikiipeily alkaa Luklasta (2846 m), johon saavutaan lentämällä. Kahden päivän nousun jälkeen saavutaan Namche Basaariin (3440 m), jossa totuttautuminen korkeaan ilmanalaan eli akklimatisointi alkaa. Tämän jälkeen jatketaan kaksi päivää Dinybocheen (4260 m), jossa on jälleen lepopäivä. Rakentamamme tunneli lähtee noin 3800 metrin korkeudesta Mount Everestin juurelta eli huomattavasti vuorikiipeilijöiden perusleiriä alempaa. Tällä tasolla elimistö vielä pystyy elpymään, korkeammalla vain kulutetaan fyysisiä resursseja.

Tunneli  kiertää vuoren sisällä spiraalimaisesti kohti huippua tasaista viiden-kuuden prosentin nousua, mistä kertyy noin sadan kilometrin taival. Linjauksessa piti olla tarkkana, jotta ei käytäisi vahingossa Kiinan puolella; rajaa toki hipaistiin, jotta saatiin siihenkin merkittyä bongauskohta.  

Poraaminen ja louhinta suoritettiin kuin kaivoksessa. Porauskoneita ja dumppereita kontrolloitiin ohjauskeskuksesta, joka oli rakennettu lähtöpaikan läheisyyteen. Irtokivi kipattiin pystysuoraan kuiluun, jonka alapäästä se sitten kuljetettiin liukuhihnalla ulos rinteeseen. Kiviainesta myös hyödynnettiin lähiseudun tiestön ja rakennuspaikkojen kohentamiseen; asiakkaiden määrän selvään kasvuun varaudutaan. Paikallinen yrittäjä pystytti kenttäsahan, jolla kalkkikiveä jalostettiin rakennuskäyttöön.   

Itse reiän tekeminen kallioon oli halpaa; ihmistyötä tarvittiin vähän, sähkö on teknologialtaan helppokäyttöistä, ja painovoima auttoi merkittävästi logistiikassa.

Himalaja on pääosin kalkkikiveä eli ei siis kaikkein kovinta louhittavaksi. Siinä näkyy mm. kambri- ja ordoviikkikauden kasvien ja eläinten fossiileja. Näyttävimpiä paljastuneita jäänteitä on kehystetty seinille. Toinen geologinen tyyppi on vieläkin vanhempi sedimenttikivi, joka on 20-24 miljoonaa vuotta sitten sulanut paineessa Intian valtameren alla ja metamorfisoitunut gneissiksi ja graniitiksi.

Tunnelia porattaessa olimme törmänneet myös hiekkakiveen. Todennäköisesti oli kyse muinaisen joen suistoalueesta, jonne oli kulkeutunut virran mukana epäorgaanista ainesta. Hiekkakiven vetolujuus on heikko, mikä täällä tarkoitti, että sen kohdalla maan järistessä saattaa syntyä sortumia. Teimme esiintymän ohittamiseksi koetunneleita, joista valitsimme vähiten huonon vaihtoehdon.

Tunnelin turvallisuus on korkealla tasolla. Kaikki seinät ja katto on peitetty panssariverkolla, joka on pultattu kiinni; irtoilevat kivet eivät uhkaa kulkijoita. Lattiapinta on rusnattu kävelyyn sopivaksi, eikä tarvitse katsella koko aikaa jalkoihinsa välttääkseen kompastumista. Melkein kaikki kiipeilijät käyttävät alhaalta vuokrattuja kävelysauvoja, joilla on hyvä pito polun pinnalla. 

Käytävä on jaettu kevyellä aidalla ylös- ja alaspäin suuntautuvalle liikenteelle. Vastaantulijoiden kohtaaminen koetaan miellyttäväksi; on jotain isoa yhteistä tuntemattomien kanssa. Ja tuleehan niitä tuttujakin joskus vastaan.

Kalkkikiven vaaleus tunnelissa tukee valaistusta ja tekee noususta miellyttävämpää. Tunneli on niin avara, ettei se laukaise kenelläkään klaustrofobista kohtausta. Toistaiseksi seiniä koristavat vasta matkaa ilmaisevat kilometri- ja korkeuskyltit, mutta parannuksia on tulossa. Kukin ryhmä voi esimerkiksi valita musiikin, joka seuraisi sen kulkua.  Muiden korkeiden vuorten huippujen korkeustaulut tulevat seinille; kaikkialla otetaan huomioon mahdollisuus poseerata kuvissa saavutuksen ikuistamiseksi.

Tavoitteena on kokonaisvaltaisten elämysten kerryttäminen asiakkaille. On jo joitain ideoita siitä, miten tosi-tv ja erilaiset fyysiset kisat voisivat hyödyttää tunnelia. Joku oli jo ilmoittautunut halukkaaksi järjestämään maratonjuoksun alamäkeen puolivälistä matkaa, mutta se vaikuttaa hankalalta mahduttaa muun toiminnan lomaan.   

Matkan järjestelyissä on huvipuistoista tuttuja osasia. Jokainen saa älyrannekkeen, jolla seurataan asianomaisen kulkua ja vointia. Sillä maksetaan mahdolliset lisäpalvelut kiipeilyn aikana. Muut matkatavarat ja arvoesineet jätetään hotellin yhteydessä olevaan säilölokerikkoon. Hotelliin voi jättää myös puolison tai muun matkaseurueen; ohjelmaa heillekin on tarjolla.

Vuorikiipeilijät kulkevat ryhmissä ja kantavat mukanaan päivän aikana tarvitsemansa varusteet. Osa varusteista vuokrataan vasta ylempänä, kun niitä tarvitaan: esimerkiksi jääkengät ja -hakut odottavat siellä. Lisähappea voi ottaa mukaansa miltä tasolta tahansa. Ja jos ei pääse ylös asti, saa tästä pelkkää säästöä.

Matkalla on taukopaikkoja, joissa on keittomahdollisuus ja käymälät. Riippuen ryhmän etenemisnopeudesta juomatauot pidetään tunnin tai kahden välein. Nestetasapainosta huolehtiminen on yksi tärkeimpiä edellytyksiä ylös jaksamisessa.

Noin kilometrin välein korkeussuunnassa on ”leirejä”, jotka ovat majoitusalueita, joista on avattu mahtava näköala vuoren ulkoseinämästä alas laaksoon. Pariin leiriin on rakennettu ulkonevat terassit, joiden kaiteen takana pudotusta on useita satoja metrejä. Leireillä on myös saatavilla luksusta, jopa lämmin suihku. Vettä saatiin sulattamalla lunta, jota varten ovat erilliset keräimet, ei siis kaiveta kinoksia. Sauna rakennettiin kuitenkin vain lähtötasolle.

Tunnelin reunaa kulkee kapearaiteinen sähkörautatie, jolla kuljetetaan muut varusteet sekä ruokatarvikkeet ryhmäkohtaisissa lukituissa minikonteissa aina seuraavalle leirille. Potilaat saadaan myös sillä nopeasti alas hoitoon. Avustava henkilökunta valmistaa päivän neljä ateriaa aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Täällä saadaan ruokalistalle enemmän vaihtelua kuin reiteillä, joissa ei ole tuota rautatiekuljetusta käytettävissä.

Tunneli on vapauttanut käyttöön uusia resursseja kahdella tapaa. Ensinnäkin kiipeilykausi on venynyt tasaisesti koko vuodelle, kun sääolot vaikuttivat enää pieneen osaan matkasta. Vuorokausirytmistä voitiin myös poiketa, kun keinovalaistus oli päällä 24/7, eli kuormitus voidaan jakaa tasaisesti kellon ympäri. 

Erityisen tyytyväisiä nepalilaiset ovat siihen, että nyt jätehuolto toimii saumattomasti. Roskat tuodaan poltettaviksi tai kompostoitaviksi. Naapurimaassa Kiinassa maatalouden jätteitä hyödyntämässä on yli miljoona mädättämöä; samaa matalan tason tekniikkaa on käytössä täälläkin.

Suomen kallioperässä lämpötilagradientti on 18 astetta eli sen verran lämpötila nousee aina mentäessä kilometri syvemmälle. Himalajalla se on pienempi, koska kallioperässä ei itsessään ole radioaktiivisuutta ja ne kaksi mannerlaattaa ovat paksumpi eriste. Keskemmällä vuorta lämpötila on silti selvästi ulkoilman tasoa korkeampi, ja tunnelin tuuletus on tarpeen jo sen vuoksi.

Tunnelissa on sekä vuotovesiä että kondenssivettä. Keskikokoinen ihminen hikoilee ja hengittää ilmaan vuorokaudessa noin puolitoista litraa vettä, ja täällä hikeä ja puhkumista on keskimääräistä enemmän. Tämä kosteus kondensoituu kylmiin pintoihin, seinämiin ja kattoon. Tunnelissa se valuu polussa viistossa olevia uurteita pitkin käytävän toiseen reunaan ja sieltä viemäriin. Vain aivan lähellä huippua on vaara kosteuden jäätymisestä; sitä jouduttaisiin hakkaamaan pois, jotta koko tunneli ei tukkiutuisi. 

Tunnelin ilmanvaihto on järjestetty siten, että välitasanteilla ja ylhäällä on poistoimureita, jolloin lämmin korvausilma saadaan tunnelin alapäästä. Tunnelissa ilma on lämpimämpää kuin vastaavalla korkeudella ulkoilmassa. Poistoilma on kosteata, ja vesihöyryn kondensoituessa näyttää kuin vuoren huipulta tupruaisi savua. ”On tulivuoria ja sitten tämän vesivuori”, oli joku toimittaja lohkaissut.

Tunnelin maksimikapasiteetiksi on arvioitu 10 000 henkeä eli kerrallaan keskimäärin yksi ihminen kymmentä metriä kohti. Tästä on helppo huomata, että ilmanvaihdolla ei ole kovin vaativaa tehtävää. Emme edes usko, että yltäisimme 5000 hengen tasolle, ja sekin olisi taloudellisesti riittävä.

Kova tuuli on aina haitannut vuorikiipeilyä Himalajalla; nyt se on valjastettu sitä tuulimyllyillä palvelemaan. Näillä pidetään yllä leirien akustoa, ja poikkeustilanteessa ne korvaavat verkkovirran. Sähköjärjestelmä on suunniteltu itsenäisistä alueista koostuvaksi, joten häiriöt rajautuvat eivätkä kaada koko järjestelmää. Johdotus kulki sekä tunnelia että pystykuilua pitkin.

Viimeiset kymmenet metrit joutuu nousemaan ulkona. Sinnekin on rakennettu mahdollisimman turvallinen reitti. Paikalliset henkilökohtaiset oppaat ovat pakolliset tällä osuudella, ja jokainen on turvaköydellä kiinni tunnelin yläpäässä. Näköalassa huipulta on sikäli juurta pettymykseen, että joka suunnassa näkyy vain muiden vuorten lumisia huippuja, hieman matalammalla tasolla. Mount Everest ei ole mitenkään maisemaa hallitseva jättiläinen, toisin kuin edellä mainitut Fuji ja Kilimanjaro.

Huipulle on pysytetty telemasto. Se on erinomaisen hyödyllinen lähiseudulle ja erityisesti perinteiseen tapaan vuorelle nouseville.

Olemme sitoutuneet reiluun peliin: kukin kiipeilijä joutuu itse kulkemaan omin jaloin koko reitin. Ainoa tuki tulee huollosta – ja sitten lääkäripalveluista, jos vuori osoittautuu voittajaksi. Tarjolla on tosin myös erikoisrakenteisia pyörätuoleja, joilla istuin on vaakasuunnassa riippumatta siitä, kumpaan suuntaan ollaan menossa, eli käsivoimillakin voi edetä.

Ihmisen elimistö on sopeutunut toimimaan hyvin normaalissa ilmanpaineessa. Kun noustaan ylemmäs, tarvitaan sopeutumista vähäisempään hapen määrään eli akklimatisaatiota. Kokemuksen mukaan 3 600 metrin jälkeen enintään 300 metrin nousu päivässä on suositeltava, ja lisäksi tulisi pitää lepopäivä aina 1 000 metrin välein. Ihmisten välillä on suuria eroja, ja osa asiakkaistamme joutuu jättämään nousun kesken. Pahimmillaan hapenpuute johtaa vuoristotautiin, jossa nestettä kertyy keuhkoihin ja aivokudokseen, joihin syntyy turvotusta.  Sen oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, tasapainohäiriöt, sekavuus, hengenahdistus, veriset vaahtoyskökset ja unettomuus eli potilas palaa mielellään alemmalle tasolle, mikä on selkein hoitomuoto. Meillä on lisäksi muutamia kannettavia painekammioita, joilla voidaan antaa ensiapua. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että yli 50-vuotiailla sairastumisriski vuoristotautiin on todettu pienemmäksi.  

Vuoristotaudin tutkimukselle on täällä hyvät edellytykset. Erityisen mielenkiintoista on geenitutkimus, jossa selvitetään eri puolilla maailmaa korkealla asuvien heimojen erityisominaisuuksia; ehkä jonain päivänä kiipeilyyn voi varmaan valmistautua myös geenihoidolla.

Enemmistö kävijöistä joutuu jäämään alemmille korkeuksille, ja huipulla käy vain pieni osa joukosta. Nousun keskeyttänyt odottaa oman ryhmänsä paluuta samalla tasolla, ellei joudu hyvinvointinsa vuoksi laskeutumaan lähtötasolle jonkin toisen ryhmän mukana. Tämä johtuu siitä, että tarjolla ei ole ylimääräisiä oppaita pitämään huolta joukon hajotessa osasiksi. Leiri alkaa jo parissa päivässä tuntua avovankilalta.

Nepalin omimpia meemejä ovat jakit ja jetit. Niinpä ala-asemalle on pystytetty keskus, joissa näitä esitellään. Tämä auttaa keventämään tylsyyttä, jos joutuu pitempään oleskelemaan alueella, esimerkiksi kun kaveri lähtee piipahtamaan ylhäällä. Alueelle varmaan kehittyy muitakin matkailukeskusten palveluja.

***

Intian niemimaa on suorittanut pitkän matkan päiväntasaajalta pohjoissuuntaan, ja Intian laatta tunkeutuu vuosittain yhä noin viisi senttiä koilliseen. Se on Euraasian laatan alla, joka on rypistynyt reunaltaan Himalajaksi ja siirtyy puolestaan vuosittain noin kaksi senttiä pohjoiseen. Kun paine laattojen välillä kasvaa riittävästi, syntyy maanjäristys noin 30…40 kilometrin syvyydessä ja Mount Everestin huippu kohoaa jälleen hitusta ylemmäksi. Hankkeen sijoittaja totesi tämän olevan erinomaista, koska se antaa mahdollisuuden myydä uusia kiipeilyretkiä vanhoille kävijöille tarjouksella ”korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin”.    

Himalaja on selkeästi maanjäristysaluetta, ja tähän on varustauduttu sen verran kuin siihen voi varustautua. Tunnelin varrella on varastoja suojelutarvikkeineen. Radio- ja puhelinantenneja on vedetty vuoren ulkopintaan; kännyköillä on hyvä kuuluvuus koko matkan, jotkut jopa katselevat matkatessaan elokuvia. Lisälämpöä tuotetaan tarvittaessa nestekaasulla.

Nyt maanjäristys on katkaissut tunnelin jostain kohdin; jokin jännite kiven sisässä on lauennut ja aiheuttanut sortuman. Seuraavaksi selvitetään tilannekuva ja ryhdytään suunnittelemaan erilaisia pelastustoimia. Vähäiset jälkijäristykset olivat jo ohi.

Kaikkeen on varauduttu eli otettiin vain käyttöön suunnitelma B. Asiakkaiden ei tarvinnut pelätä, vaan nyt pääsi mukaan keräämään ylimääräisiä ja ennakoimattomia kokemuksia; niistähän tässä koko systeemissä on kyse.

Koko tunnelin pituudelta on valvontakameroita, joten kohta, jossa tie ja kameran johto olivat katkenneet, kävi heti ilmi. Jo rakennettaessa oli käytössä myös pieniä kuvausdrooneja, jotka nostettiin nyt ilmaan sekä katkoksen ala- että yläpuolella. Paikan päällä saatiin kummastakin suunnasta kolmiulotteinen kuva sortumasta lidar-tekniikalla, joten pystyttiin määrittelemään sen rakenne ja laajuus sekä suunnittelemaan sen purkamisjärjestys. Usein otaksutaan, että helikopteritekniikalla ei pysty lentämään ohuessa ilmanalassa. Ennätys on todellisuudessa kuitenkin yli 12 kilometrissä, ja Marsissa droonia on lennätetty melkein tyhjiössä: siellä ilman tiheys on 1,6 prosenttia merenpinnan tason ilman tiheydestä Telluksella.  

Valvontakameroilla on toinenkin tehtävä. Tekoäly koostaa jokaiselle kiipeilijälle muistoksi videotallenteen, jossa hänen etenemistään on seurattu. Taukopaikoilla on jopa mahdollisuus antaa omia kommenttejaan siihen sisällytettäväksi.

Suunnitelman mukaan ensin porattaisiin pieni kävelytunneli tukkeuman läpi. Se vahvistettaisiin teräskaarin, jotka koottaisiin käsipelillä riittävän keveistä osista. Normaali liikenne voisi jatkua tätä kautta. Tämä pienempi pora jauhaa kiven soraksi, jonka pystyy lapioimaan käsivoimin. Seuraavaksi poistettaisiin loput sortuneesta kiviaineksesta ja verkotettaisiin tunnelin seinät. Kattoon syntyneet aukot tilkittäisiin betonirakenteilla, jotka ohjaavat kuormat tunnelin sivustoille. Hankalinta olisi, jos tunnelin lattiatasoon olisi tullut kynnys – suuntaan tai toiseen. Periaatteessa olisi mahdollista, että sama järistys aiheuttaisi useampia tukoksia, mutta toisaalta kalkkikivi ei ole herkkä hajoamaan.

Joissain matkailukohteissa yritettäisiin varmaan salata onnettomuudet. Meillä on parempi idea. On valmis käsikirjoitus, jonka mukaan edetään julkisuudessa. Ensin osoitetaan johtajuutta, kerrotaan mahdollisimman täsmällisesti järistyksestä ja väliä, jolla se haittaa kulkua. Mahdollisimman nopeasti varmistetaan, että henkilövahinkoja ei ole tullut ja kerrotaan tästä. Sortuman kohdalle lähtee tiedottaja kameran ja mikrofonin kanssa, seurataan työtä, haastatellaan tekijöitä. Arvio korjausaikataulusta kerrotaan – siten, että todennäköisesti homma saadaan valmiiksi vähän etuajassa. Vuoren sisällä voi seurata lähetystä. Kiipelijöille muistutetaan, että kotipuolessa saatetaan huolestua, kun uutiset kertovat järistyksestä; nyt on aika lähettää ainakin tekstari.

***

Retken jälkeen ryhmä kokoontuu aina yhteiseen tilaisuuteen. Jokainen saa diplomin – sen mukaan, minne matka on yltänyt.

Kantajille on perinteenä jakaa tässä vaiheessa pieni palkkio siten, että retkeilijät antavat pois asusteitaan ja muuta, jota eivät enää tarvitse. Matkailun volyymin kasvettua tätäkin järjestelyä on pitänyt kehittää. Nyt alhaalla on kantajien osuuskunnan kierrätyskeskus, joka lunastaa kunkin tiimin lahjaksi saamat tavarat. Ne pestään ja kunnostetaan ja myydään paikallisille tai seuraaville kiipeilijöille. Matkailija voi siten etukäteen hankkia netistä edullisesti koko setin odottamaan saapumistaan paikalle. Likapyykin määrää mannertenvälisillä lennoilla on täten vähennetty. Paranee se maailma pienilläkin teoilla.