Työkalujen omistajilla on ollut joskus vahvakin rooli yhteisössä. Esimerkiksi DDR:ssä saattoi sähköporakoneen omistaja pärjätä hyvin vuokraamalla laitetta muille. Tämä viittaa työkalujen yhteiseen ominaisuuteen: niitä ei tarvita kuin joskus, ja silloin kipeästi.
Minä ostin kotirobotin, kun niitä sai ensimmäisessä aallossa. Hinta oli suolainen, ja tiesin sen lähinnä vain putoavan seuraavissa tuotesukupolvissa samalla kun laatu paranisi ja sovellusten määrä kasvaisi. Silti ostin, ja suunnittelin saavani tuottoa sen vuokraamisesta silloin kun en itse sitä tarvinnut. Markkinoiden koko oli tuntematon, mutta toisaalta kilpailu vielä olematonta.
Julkisessa keskustelussa oli kuviteltu kotirobotteja tarvittavan esimerkiksi vaatteiden viikkaamiseen, cocktailin sekoittamiseen ja kananmunan paistamiseen. Minä en kuvitellut. Olin laatinut listan töistä, joihin yleisrobottia olisi kannattava käyttää. Arvelin, että tarjonnan syntyminen saisi monen keksimään muita kohteita, jopa aivan uskomattomilta tuntuvia. Erikoisrobotit, kuten pölynimuri tai päättömältä koiralta näyttävä vartijarobotti, hoitaisivat kukin oman erityisosaamisalueensa tehtävät paremmin, ihminen joskus vieläkin paremmin.
Robottien harvinaisuuden vuoksi niitä voitiin käyttää katseenvangitsijoina. Tilaisuuden mielenkiintoisuus paranisi, kun siellä olisi robotti – vaikkapa vain tanssimassa tai tarjoilijana. Juontaminen ja tuote-esittely kävisivät nekin robotilta. Robotilla pystyisi myös demoamaan yhtä sun toista oman luentonsa tueksi. Ääriesimerkki oli robotiikan erään uranuurtajan arkun kantaminen, johon robottini osallistui.
Akkutekniikka oli vielä sillä tasolla, että se piti ottaa huomioon – piti päästä lataamaan, kun sähkö alkoi loppua. Toki robotti seurasi itse tilannetta ja osasi työntää latausjohdon seinään. Joissain tehtävissä se toimi koko ajan virtajohtoon kytkettynä.
Robotti on tietysti yhteydessä nettiin ja tekoälyohjelmaan. Aikaisemmin tähän liittyi hankala ongelma: tekoäly imee itseensä kaiken mahdollisen ja käyttää sitä hyväksi. Robotti taas voi kuulla ja nähdä kaikenlaista, joka ei ole tarkoitettu laajempaan jakeluun. Tekoälyfirmat olivat kuitenkin pystyneet ohjelmoimaan uskottavasti business-luokan ohjelmistoja, joissa tätä inputia ei päästetty takaisin tekoälyyn. Hintansa silläkin oli, mutta toisaalta tarjouksiin sisältyivät kohtuuttoman hyvät korvaukset tilanteessa, jossa eristysseinä olisi läpäisty. Nämä sovellukset piti lisäksi ostaa erikseen jokaiseen robottiin, jotta asioiden leviämistä ei tapahtuisi myöskään niiden kesken ja että myyjä tekisi kovemman tilin.
Tuo puoliläpäisevä seinä tekoälysovelluksen ja taustaohjelman välillä oli itse asiassa jouduttu kehittämään sen vuoksi, että monet yrityksissä olevat tehtävät sisälsivät yrityssalaisuuksia. Luottamuksellisia asiakirjoja käsiteltiin muuallakin. Niihin ei olisi voitu käyttää yleistä tekoälyä, vaikka joku harkitsemattomasti niin tekikin. Robotin piti oikeastaan olla hienotunteinen ja nähdä ja kuulla vain se, mikä sellaiseksi oli tarkoitettu.
Oli minulla eräs omakin tehtävä robotille. Jostain syystä aloin epäillä, että tyttöystäväni olisi löytänyt kilpailijan minulle. Robotin oli mahdollista seurata lähemmin hänen toimiaan. Ei tietenkään kiiltävässä valkeassa julkiasussaan vaan tuntemattomaksi naamioituneena. Löysät lenkkivaatteet, huppari ja lippis kätkevät henkilöllisyyden etenkin hämärään aikaan.
Robotin ohjelmoinnissa on se periaatteellinen ongelma, että se ei ymmärrä mitään. Varmistin, että käytettävät käsitteet olivat robotille selviä, ja sitten annoin ohjeita ”if…then” logiikalla. Ehkä tein turhaa työtä, ehkä vain rauhoitin itselleni syntyneitä epäluulon tunteita, joiden taustan tiesin olevan evoluutiossa.
Tuloksia syntyi heti, ei tosin sellaisia, joita olisin keksinyt odottaa. Robottini kertoi huomanneensa toisen robotin, joka näytti tarkkailevan minua. Se oli tiedustellut tältä, mistä on kyse. Toinen robotti kertoi, että hän tarkkailee minua tyttöystäväni määräyksestä. Lyötyään päänsä kuvaannollisesti yhteen robotit olivat vaihtaneet tehtäviä keskenään, koska se helpotti kummankin työtä logistisesti ja siksi, että kumpikin tunsi kohteen tällöin paremmin.
Niin se järki joskus käy ymmärryksen edellä.
Jouni J Särkijärvi 