Muutoksia voi joko odottaa tai pelätä; jos niitä ei tunne, pelkää. Kehitys on aina taaksepäin katsottaessa ollut johdonmukaista, joten se on myös ennustettavissa. Tulevaisuudella on paljon mielenkiintoista meidän varallemme.
Ensimmäisen ennakointihankkeeni vedin 1980-luvulla. Siinä yksilöitiin sen hetken ja tulevaisuudessa nähtäviä yhteiskunnallisia ongelmia ja arvioitiin, miten ne aikanaan ratkotaan. Epäkohdat luovat painetta, joka purkautuu toimenpiteiksi. Eivät tosin aina ihan heti.
Tuolloin kirjattiin jo ratkaisuja tarvittavan mm. ilmastonmuutokseen, kansainväliseen tietoturvan ja yhtenäisestä työajasta irtautumiseen. Yritysten erilaisen kannattavuuden todettiin johtavan työsuhde-etujen kehittymiseen yrityskohtaisiksi. Joustava eläkeikä mainittiin, samoin sosiaaliturvan kohentaminen lastaan hoitavilta vanhemmilta.
Nämä maininnat ovat esimerkkejä siitä, että tulevaisuuteen voi näkee kauaskin.
Viime vuosituhannen loppumetreillä tuotin Tekniikan Akateemisten Liitolle (TEK) raportin TEKvisio, jossa esitettiin 80 relevanttia tulevaisuusteesiä. Siinä mm. kysyttiin, kuinka laajaksi ja syväksi EU voi muodostua – tämäkin on nykypäivän agendaa.
Olemme tottuneet hahmottamaan monet asiat eilispäivän maailman mukaan. Muutoksessa aikaisemmat peruskivet vaihtuvat muuttuviksi; esimerkiksi työelämässä tällaisia on parisenkymmentä. Siksi laadin kymmenisen vuotta sitten rautalankamallin jälkiteollisen palveluyhteiskunnan talousteoriasta sekä sen soveltamisesta Suomen kannalta – tämänkin TEKin ympyröissä.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on pitänyt yllä sadan radikaalin teknologian listaa. Nämä ovat edistysaskeleita, joilla ennakoidaan olevan suuri vaikutus lähivuosikymmenenä. Oma kontribuutioni hankkeeseen oli arvio siitä, mitä lainsäädäntöä joko tarvitaan lisää tai pitää purkaa kunkin teknologian täysipainoiseksi hyödyntämiseksi.
Uudet ongelmakentät eivät välttämättä osu vanhoihin hallintorakenteisiin, ja niiltä puuttuu vastuutaho. Esimerkiksi digimaailman eteneminen on poikinut säädöstarpeita sinne tänne. Kokosin ne Digikaareksi, jossa hahmottelin tarvittavaa lainsäädäntöä ja muita taltuttamiskeinoja. Ratkottavia ongelmakokonaisuuksia löysin 43. Olen kaivautunut myös mm. liikenteen ja lääketieteen tulevaisuuskuviin. Vähän pitemmällä aikavälillä muutokset ovat suuria. Parissa yhteisössä olen järjestänyt myös ekskursion tulevaisuuteen; siellä kannattaa piipahtaa etukäteen, koska meillä kaikilla on menolippu sinne.
(Julkaistu Ääniä Espoosta -lehdessä 2021)
Jouni J Särkijärvi 