Espoon väestöstä on nyt noin viidesosa ulkomaalaistaustaista, ja osuus kasvaa vuosittain noin prosenttiyksiköllä. Tämä vaikuttaa monin eri tavoin.
Työn vuoksi Suomeen tulleet ja turvapaikanhakijat ovat kaksi selkeästi erilaista ryhmää. Vuoden 2019 tilastoissa suurin ryhmä olivat Intiasta saapuneet, ja Pakistan ja Kiina olivat myös kuvassa mukana.
Työperäinen muutto on tärkeätä espoolaisille huipputekniikan yrityksille, jotka haluavat palkata maailman parhaat osaajat. Esteiden poistaminen sen tieltä on tärkeää; toivottavasti valtio ryhtyy tosissaan yrittämään sitä. Toinen työperäisen muuton päävirta ovat hoivaan ja huoltoon työllistyvät ulkomailla koulutuksensa saaneet.
Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kustannuksista huolehtii ensimmäisinä vuosina valtio. Tämän jälkeen asuinkunta maksaa syntyneet ylimääräiset kustannukset, vaikka koulutus, kielitaito ja työelämäkelpoisuus olisivat alkutekijöissään. Erilaisten äidinkielten ja uskontojen suuri määrä nostaa koulutuksen kuluja. Koulutuspohjan puutteet aiheuttavat myös ongelmia itse nuorille, jos oppivelvollisuusikä täyttyy ennen kuin perusopetus on ehditty omaksua. Vastuu tulisi jakaa siten, että valtio vastaa kotouttamisen kustannuksista loppuun saakka.
Maahanmuuttajien työllisyysaste on matalampi kuin kantaväestön. Kieli- ja koulutuspuutteiden lisäksi tähän vaikuttaa merkittävästi naisten jääminen kodin piiriin. Kotona ei kotouduta.
Espoossa on sosiaaliset vuokra-asunnot ripoteltu tasaisesti pitkin kaupunkia. Tällä on pystytty välttämään segregaatiota, joka esimerkiksi Helsingissä on vaikeampaa. Nykyään kuitenkin myös kovan rahan vuokra-asunnot edistävät segregaatiota, ja niiden rakentamiseen kaupunki ei voi puuttua muuta kuin maankäyttösopimuksia tehdessään.
Opettajilta on kuultu, että opetuksen kannalta vieraskielisten oppilaiden määrä ei saisi ylittää luokassa neljäsosaa. Tähän pitäisi raja laittaa, mutta keinot siihen puuttuvat. On ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat lapsilleen mahdollisimman hyvät kouluolot; syntyy vaarallinen kierre, jos vanhemmat tämän vuoksi käyvät muuttamaan pois alueilta, joissa vieraskielisten lasten osuus on suuri.
Lähivuosina on kehitettävä ratkaisuja, joilla uhkaava kehitys saadaan estettyä. Samaan aikaan kärjistyvät lasten ja nuorten väkivaltaisuuden lisääntymisestä ja huumeiden käytön leviämisestä aiheutuvat ongelmat. Maan hallituksen tulisi esittää kokonaisuudesta toimenpideohjelma, jota toteutettaisiin yhdessä kuntien kanssa.
(Julkaistu Ääniä Espoosta -lehdessä 2021)
Jouni J Särkijärvi 