Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaa (POKE) päivitettiin muutama vuosi sitten. Kaksi virkamiesten ehdotusta nousi erityisesti esille: melkein kaikki asemakaavoitetut pientaloalueet ehdotettiin muutettaviksi kerrostaloalueiksi, ja pientaloalueiden korttelitehokkuutta ehdotettiin noin kaksinkertaiseksi verrattuna toteutuneeseen.
Kaava-aineistossa oli karttapiirros, joka kuvasi arviota kaupungin mahdollisuuksista saada tuloja maankäyttösopimuksista nykyisiltä pientaloalueilta. Nämä tulot voitaisiin saada vain purkamalla nykyistä pientalokantaa ja korvaamalla se kerrostaloilla.
Yleiskaava on kaupunginvaltuuston päätös alueiden kehittämissuunnista. Vaikka se ei suoraan muuta asemakaavoja, siihen vedoten voi vaatia kaavamuutoksia. Rakennusliikkeet etsivät alueita, joilla on peruskorjausta vaativaa rakennuskantaa. Sitten tarvitaan yksi kiinteistönomistaja, joka on valmis vaihtamaan kotinsa setelitukkoon. Virkamiehet kutsuvat näin syntyviä kaavamuutosanomuksia ”asukaslähtöisiksi”.
Yleiskaavan merkittävyys olisi edellyttänyt kaupungilta tavallista laajempaa tiedottamista. Vaikka kaupungin tiedotuslehti jaettiin juuri ennen kaavan nähtävillä asettamista, asukkaiden kannalta tärkeistä asioista ei siinä kerrottu. Asukkaiden kannalta tämä näyttää siltä, että kaupunki salaa heidän asuinympäristöään koskevia muutoksia.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajan roolissa laadin kirjeen, jossa selostin, mitä on esitetty. Kopioin siihen otteen yleiskaavasta kultakin alueelta, joille jaoin lähes 4500 kirjettä. Näiltä alueilta tulikin yli 500 kaavamuistutusta juuri kerrostalokaavaa vastaan.
Espoon pientaloalueet on kaavoitettu pääosin tehokkuudella 0,2…0,25. Tätä korkeammalla tehokkuudella omakotitalosta tulee pakostakin melko iso ja sen pihasta pieni. Viime vuonna Espoossa valmistuneet pientaloasunnot olivat keskikooltaan 112 m2. Jos ne olisi rakennettu virkamiesten ehdottamalla tehokkuudella 0,4, oikea tontin koko olisi ollut vähän yli 400 m2. Näin pieniä ei juurikaan kaavoiteta.
Omakotialueet ovat parempia sekä asukkaille että luonnolle. Asuinympäristö on terveellisempi: vähemmän asvalttia ja yksipuolisia nurmikenttiä, enemmän kasvillisuutta ja muuta luontoa.
Espoo kärsii muuttotappiosta Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle – niissä on parempi tonttien tarjonta. Kunnallisen demokratian pitäisi toimia niin, että enemmistön asumisihanteena olevaa omakotiasumista edistetään. Virkamiesten ei kuulu ajaa kehitystä päinvastaiseen suuntaan.
Espoon sisällä pientaloalueille muuttaa suhteessa enemmän keski- ja hyvätuloisia. Kaupungin verotulojen kannalta ei muuta kannattaisi kaavoittaakaan. Mutta myös pienituloisten mahdollisuuksia omakotiasumiseen tulee edistää tuottamalla enemmän tontteja.
Tämä tarina päättyi siten, että tiivistetyiksi esitetyt pientaloalueet rajattiin pois, joten ne jäivät aikaisemman yleiskaavan piiriin.
Toinen näytös: Yleiskaava 2060
POKE:n jälkeen yleiskaavoittajat etsivät uutta tekemistä; oli vaarana, että työvoimaa siirrettäisiin asemakaavoitukseen. Kaavoittajat ehdottivat koko Espoon kattavaa yleiskaavaa vuodelle 2060.
Yleiskaavoittajat ehdottivat kaavatyölle löysiä tavoitteita ja että tuoreet osayleiskaavat – kuten POKE – jätettäisiin työn ulkopuolelle. Parempiakin tavoitteita oli käsittelyssä tarjolla.
Tuloksena oli yleiskaavaluonnos, jossa 30 seuraavan vuoden väestönkasvu oli sijoitettu miltei yksinomaan nykyisille asemakaavoitetuille ja rakennetuille alueille. Syynä tähän oli se, että kaavoittajat olivat laatineet runsaasti raitiotielinjoja ja kaksi uutta yhteyttä metroon käsittävän liikennemallin, joka tarvitsi tukiasutusta. Yli 50 pientaloaluetta tai -ryhmää oli merkitty tiivistettäviksi merkinnällä, joka mahdollisti noin nelikerroksiset kerrostalotkin.
Ensimmäinen erä oteltiin maalis-huhtikuussa 2024. Kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö äänesti 8-5 tiivistävän merkinnän poistamisesta pientaloalueilta. Sekä lautakunnan vihreät jäsenet että esittelijä jättivät päätökseen eriävän mielipiteensä. Toinen isompi muutos oli taajamarakenteen sisällä olevien vähintään kahden hehtaarin puistojen näyttäminen kaavassa. Lautakunta listasi koko joukon asioita, joihin ei pystynyt ottamaan kantaa, koska riittävät tiedot näistä puttuivat.
Yleiskaavaluonnoksen nähtäville asettamisesta päätti kaupunginhallitus. Se pyrki mahdolllisiman yksimieliseen päätökseen, minkä vuoksi osa pientaloalueista palautettiin tiivistettäviksi alkuperäisen esityksen mukaisesti. Kaupunginhallitus myös poisti tietämättään kymmenkunta puistoa, koska esittelijä ei kertonut tehneensä tällaisen muutoksen lautakunnan esitykseen.
Yleiskaavaluonnos oli nähtävillä mielipiteitä varten kesän 2024. Tälläkin kerralla kaupungin tiedotuslehti vaikeni asiasta, vaikka se ilmestyi juuri ennen nähtävillä olon päättymistä. Ja tälläkin kerralla laadin kirjeitä alueille, joille tiivistämistä oli alun perin ehdotettu, ja jaoin niitä noin 5000 kappaletta.
Lautakunta oli päättänyt, että saadut mielipiteet saatettaisiin lautakunnan tutustuttaviksi viivyttelemättä. Tähän meni kaupunkisuunnittelukeskukselta noin kolme ja puoli kuukautta. Tasaisella vauhdilla oli siis siirretty keskimäärin vähän alle kaksi ja puoli mielipidettä tunnissa Teamsissa olevaan tiedostoon. Virkamies kommentoi yhteenvetona julkisuudessa, että siellä kannatettiin vieläkin voimakkaampaa tiivistämistä.
Mielipiteitä tuli 1375, joista valtaosa elokuun lopussa ja syyskuun alussa ja valtaosa yleiskaavaa koskevista alueilta, joille olin kirjeitä jakanut (kolme ei-yleiskaava-asiaa sai aikaan omat mielipidevyörynsä). Pientaloalueiden tiivistämiseen otettiin kantaa 580:ssa mielipiteessä, joista 573 vastusti tiivistämistä ja seitsemän sitä kannatti. Puuttuvat puistot olivat myös herättäneet vastalauseita.
Mitä järkeä on laatia toiseen kertaan kaavaehdotus, jossa on samat ratkaisut, jotka juuri poistettiin edellisestä? Yleiskaavatyöhön on mennyt satoja työtunteja, ja nyt se joudutaan aloittamaan uudelleen – jos uskotaan luottamuselimiä ja kuntalaisia.
Jouni J Särkijärvi 